Sumuinen iso kuva

Hopeisia aihkeja Kieverrysjärven reitiltä Kuhmosta

Työkaveri lupasi jäädä vasta sitten eläkkeelle, kun nuorempi kollega oivaltaa mikä on iso kuva. Iso kuva lienee vaikea hahmottaa myös isänmaassamme. Tuskin on ajateltu, että vaikeasti voittoa tuottavat työt kuten sairaiden, vammaisten, vanhojen ja lasten hoito ovat merkityksetön sivuvirta ihmisten arjessa. Samalla on yritetty tasapainottaa julkista taloutta ja varmistaa tulevien sukupolvien palvelut, mikä on kunnioitettavaa.

Julkinen talous on mm sairaanhoitajien palkkoja. Suurin osa rahasta menee sosiaali- ja terveysalaan ja nuorison koulutukseen. Rakennusvalvonnan ansiosta kerrostalojen kaasujohdot eivät ole räjähdelleet tai omakotitalojen katot sortuneet lumitaakan alla. Toki kaikessa toiminnassa on kehittämistä, päätöksenteon johdonmukaisuudessa ja asiakaspalvelussa.

Sairaanhoitajapula, hoitajien ja opettajien uupumus pitäisi nähdä osana isoa kuvaa koko yhteiskunnasta. Yritysmaailman oppeja ei aina kannata soveltaa julkiseen palvelutuotantoon. Isot yksiköt eivät ole samalla tavalla tehokkaita kuten tavaratuotannossa. Tästä on saatu kokemusta poliisihallinnon, ensihoidon ja luonnonvarojen tutkimuksen uudelleenjärjestelyissä ja ylisuurissa opetustehtaissa.

Metsäteollisuuden mukaan paperimies ansaitsee keskeytymättömästä kolmivuorotyöstä 5 100 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen sairaanhoitajan palkka lisineen on 3 047 euroa kuukaudessa. Rahaa ei paperimiehen palkkapussista noin vain siirretä hoitajien tuloiksi.  Moni yksinyrittäjä olisi kyllä kiitollinen sairaanhoitajankin keskipalkasta.

Työn houkuttelevuuteen vaikuttavat työolot. Suomessa ammattien sukupuolittuneisuus on tiukkaa. Lisäksi meritokratia, koulutuksen kautta pitkälle pötkineiden valta ei takaa hyvää toimeentuloa kaikille ammattiryhmille. Helsingin yliopiston käytännön filosofian professori Anu Kantola kiinnitti kolumnissaan (HS 21.9.21) tähän huomiota. Hän kysyi, voisiko yhteiskuntaa rakentaa niin, että kaikille olisi tarjolla paitsi palkkaa, myös arvostusta ja kunniaa kaikesta hyvin tehdystä työstä.

Mikä neuvoksi isoa kuvaa kirkastavissa kunnissa ja uusissa hyvinvointialueissa. Voisiko ammattien sukupuolittuneisuutta loiventaa? Voisimmeko kasvattaa ikäpolvia, jotka arvostavat kaikkea työtä. Voisiko julkisista työyhteisöistä tehdä inhimillisen kokoisia ja paremmin johdettuja eikä jatkaa palvelujen keskittämistä? Kuinka työvoimapulan töihin saataisiin lisää työntekijöitä ja samalla veronmaksajia kartuttamaan verottajan kassaa? Kuinka pääsisimme irti Euroopan rasistisimman maan leimasta ja ottaisimme paremmin vastaan ulkomaalaista työvoimaa. Pikku purskeena: voisiko lopettaa sähköautojen hankintatuen, koska niiden ostajat pystyvät maksamaan nyt kalliit autonsa.

Ison kuvan rakentaminen on hidasta. Sen käynnistynee kasvatuksen ja arvojemme hitaalla muutoksella.

Kolumni ilmestyi Lapin kansassa 11.10.2021. Sokerina pohjalla ihana ylistyslaulu ammattilaiselle vuosikymmenten takaa 

https://www.youtube.com/watch?v=lQROFE5ff6s