Vanhan koulun metsänhoitajan tunnustuksia

Viime syksynä keräsin paljon 
puolukoita Timoniemen aukoilta

Hiihtelin nuorena pitkin Puolangan valtionmetsiä. Panin merkille laajat uudistushakkuut. Innostuin metsänhoitajan opinnoista ammatissa toimineen isäni toppuutteluista huolimatta. Opin Metsähallituksen suunnittelumetsänhoitajalta, että silloisista Puolangan valtionmetsistä kaksi kolmannesta oli elämänsä ehtoopuolen saavuttaneita vanhoja metsiä.

Vanhojen metsien perään on haikailtu myöhemminkin. Tehtiin vanhojen metsien suojeluohjelma.

Tiukin lainsäätäjien koukkaus vanhoihin metsiin on vuoden 2014 metsälakiuudistus, joka vapauden nimissä antaa luvan kaataa keskenkasvuisiakin metsiä, jotka eivät ehdi kasvaa aikuisiksi. Tämä tuottaa ihmissilmää piinaavia maisemahaittoja, pienentää ikääntyneissä metsissä viihtyvien nisäkkäiden, lintujen, hyönteisten ja kasvien lajikirjoa sekä metsätalouden tulosta.

Suomen metsätalous nojautui ennen lakiuudistusta metsäntutkimuksen tuloksiin. Hakkuilla jäljitellään luontoa.

Tärkeintä on kasvupaikkaan perustuva metsikkötalouden idea. Metsiköt arvioidaan kasvatus- ja uudistusvaiheeseen, mikä antaa parhaan tuotoksen.

Metsänomistajat uudistavat metsänsä ensisijaisesti luontaisesti, siemen- tai suojuspuita käyttäen ja vasta, kun edellytyksiä luontaiseen uudistamiseen ei ole, käytetään metsänviljelyä. Kylvöillä ja istutuksilla on saatu hyviä tuloksia.

Metsätalous on peliä ajan kanssa. Kun ihminen hyödyntää metsiä, oleellista on, kuinka kauan uuden metsän syntyyn kuluu aikaa.

Luonto on hakkaajista armottomin. Se uudistaa jättikissantassun lailla pohjoisboreaalisia metsiä myrskyjen ja metsäpalojen kautta silloin, jos paloja ei sammuteta tai myrskyn jälkiä korjata. Ken on nähnyt trombin tai metsäpalon aiheuttaman tuhon, tietää asian. Luonnonmetsät paloivat parin sadan vuoden välein.

Metsikkötalouden tulokset ovat hyviä. Vuoden 1970 jälkeen Suomen puuvaranto on 1,7 -kertaistunut, elämäni aikana kasvu on kaksinkertaistunut. Osa kasvunlisästä selittyy ilmaston lämpenemisellä.

Kysyin tutkijalta, mitä tutkimuksellista perustaa on jälleen muotiin nousseelle jatkuvalle kasvatukselle. Kangasmailta löytyi kaksi tuloksiin johtanutta tutkimusta Etelä-Suomen kuusikoista. Niiden mukaan jatkuva kasvatus pudottaa tuotosta noin viidenneksellä. 

Päätelköön lukija, onko meillä siihen varaa - myös ilmaston lämpenemisestä huolta kantava lukija.

Halutaanko, että metsät hupenevat hölmöillä hakkuutavoilla, että hiiltä sitovan puuston määrä putoa viidenneksellä. Onneksi tutkimustietoa tulee lisää.

Metsiä harsittiin eli kasvatettiin peitteellisenä viime vuosisadan alkupuolella. Metsänhoitotieteen professori Paavo Yli-Vakkuri kiersi sodan jälkeen Suomen sahoja ja sellutehtaita valistamassa hakkaajia siirtymään kasvatus- ja uudistamisvaiheiden kunnioittamiseen. Arvelen hänen kääntyvän haudassaan. 

Kolumni ilmestyi Lapin Kansassa 1.3.2021. Toivottavasti herättää keskustelua. Onneksi esimerkiksi suometsien hakkuutapoja tutkitaan, onneksi Metsähallitus ja Luke tekevät yhteistyötä hakkuutapojen tutkimisessa. Luonto on lahjomaton pelikaveri, tieteellä taas on se yhteistä luonnon kanssa, että ne myös osaavat korjata virheitä.

Mielenvirkistyksesi edesmenneen ystäväni ja kurssikaverini metsänhoitaja Jyri Makkosen ja soittokaverinsa Pertti Hasalan liveäänitys kymmenen vuoden takaa ihanasta Amerikkaan menolaulusta. Ei mennä enää, eihän, kun ei ole pakko:

https://www.youtube.com/watch?v=BQ4zOIPwmnw

Äänestämällä elonkirjoa Kuhmoon

Elonkirjoa olohuoneen ikkunasta. Tämä komistus
on vieraillut Timoniemen rannoilla vuosia. 

Kaupungistuminen, väen tokkautuminen rannikoille jatkuu, vaikka Espoo ja Helsinki pullahtivat koronavuonna muuttotappiokunniksi. Keskittäminen on jo muuttanut tämän maan ja sen luonteen. Uudenmaan sulku nosti vastakkainasettelua muun maan ja pääkaupungin välillä. Kuhmon kesäasukkaiden saamat ”tervetulotoivotukset” verkossa olivat ikäviä. Päätöksenteon elitisoituminen keskuksiin ruokkii epä-älyllistä populismia. Näin tapahtui Amerikassa Trumpia edeltävänä aikana, jäljet hirvittivät.

Uskon elonkirjoon, uskon, että eri tavalla ajattelevat ihmiset voivat yhdessä luoda hyvän ja sosiaalisesti kestävän yhteisön. Nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, ateistit ja uskonnolliset, eri puolueiden edustajat, pitkälle koulutetut ja vähemmän opinahjojen penkkejä hinkanneet, eri kansallisuuksien edustajat voivat keskustelujen kautta rakentaa yhteisöä, joka ottaa huomioon enemmän asioita kuin yhden asian ajajat tai yhtä asiaa vastustavat. Yhteisön pitää hengittää sekä sisään että ulos, pitää olla sekä tulijoita että lähtijöitä, että älyn hapetus säilyy. Muutoskestävyyden, resilienssin kannalta vaarallisinta on vaihtoehdottomuus, erilaisuuden epäily.

Kainuun elonkirjoa on kaventanut akateemisen koulutuksen ja työn keskittäminen rannikon kaupunkeihin. Kajaanin korkeatasoisen opettajakoulutuksen lopettaminen mm kiinteistökulujen takia on historian pöyristyttävimpiä pöljyyksiä. Oulun tilat kun eivät riittäneetkään. Avoimien työpaikkojen haluttavuus tosin vaihtelee, asukasluvultaan pieniin kuntiin voi olla vaikea houkutella asiantuntijoita. Mutta: Vartiuksessa avoinna olleeseen tullin tehtävään oli seitsemänkymmentä hakijaa.

Tilastotieteilijä Osmo Soininvaara lohkaisi kerran, että kunnan kehitystä eivät voi taata kylän kaksi akateemisesti koulutettua ihmistä, kunnanjohtaja ja pankinjohtaja. Hän unohti opettajat, unohti lääkärit, kulttuurialan, etätyön tekijät ja unohti ennen kaikkea sen kekseliäisyyden mitä piilee kaikissa ihmisissä koulutustaustasta riippumatta.

Rakkaassa kotipitäjässä tuoksahtaa sisäänpäinkääntyneisyys. Väestöpyramidi pullistelee meitä ikäihmisiä. Silti tänne ei sovi monen mielestä ottaa pakolaisia, vaikka tulevat maahanmuuttajaikäpolvet rakentaisivat verotuksen kestävyyttä. Valtio sössi aikoinaan vanhojen metsien suojelussa, ja metsästysmahdollisuuksien kaventumista kuhmolainen pelkää enemmän kuin sutta. Niinpä kansallispuistoa ei saanut perustaa Ystävyyden puistoon, vaikka aariakaan ei olisi suojeltu lisää. Suomussalmelaiset suhauttivat hankkeensa läpi, ja Hossa kerää kipeästi kaivattuja matkailueuroja. Hossan kävijämäärä kaksinkertaistui kansallispuiston myötä, ja Metsähallituksen laskelmien mukaan kansallispuiston perustaminen v.2017 kolminkertaisti Hossan alueen vaikutuksen paikallistalouteen. Kuhmolaisista edelle keulivat myös sallalaiset. Lapin Kansa otsikoi 18.11.2020, ettei Lapissa ei taistella enää suojelua vastaan, vaan kilpaillaan suojelualueista. 

Kuntavaaleissa vaikutat. Ryhdy ehdokkaaksi, äänestä. Nukkuvien puolue ei ole saanut mitään aikaan.

Kirjoittaja ei usko Suomen sisäiseen painiotteluun vähistä asukkaista

Tarina tuli julki Kuhmolaisessa toisena helmikuuta 2021. Jos tänne asti olet jaksanut lukea, kuuntelepa vielä tämä, L Onerva, Kaj Chydenius ja Minja Koski ovat varsinainen mielen räjäyttäjä:

https://www.youtube.com/watch?v=nmBAdkoaPko

 

Tomppelin tunnustuksia

Putinin vastaiset mielenosoitukset kertovat 

naapureiden väsyneen demokratian puutteeseen.

Toivon, että historian lehti vihdoin kääntyy

ja poliisiväkivalta sekä 

opposition tukahduttaminen loppuvat. Kuvakaappaus

verkosta, kuvan otti Maxim Shemenov.

Intialainen Anthony De Mello kiipesi vuosikymmeniä sitten monen yöpöydälle Havahtuminen -opuksellaan. Eniten pidin jesuiittamunkin pohdinnoista pöljyydestä, jonka synonyyminä käytän tomppelointia, suuntuntumaltaan pehmeämpää sanaa. Kun tajuaa oman rajallisuutensa ja sen silloin tällöin sekä itselleen että läheisilleen, työtovereille, perheenjäsenille ja ystäville myöntää, on huomattavasti leppoisampaa elellä. Kukapa kestäisi lähellään aina oikeassa olevaa, kaiken paremmin tietävää ja vielä näillä avuillaan jatkuvasti ääneen ja esille pyrkivää besserwisseriä, vaikka pelkkää mukavuudenhaluaan saattaa teeskennelläkin ja pitää mölyt mahassaan, ettei joutuisi hankaluuksiin.

Opin hiljan tuhman uudissanan, perseilyn. Se tarkoittaa urbaanin sanankirjan mukaan yleistä väärin toimimista, sääntöjen ja ohjeitten noudattamatta jättämistä. Sekin voi olla tomppelointia. Perseilijälle korjausliike on paikallaan. Pienemissäkin tomppeloinneissa kannattaa peruuttaa. Itselleen voi paljon: jos on ollut tomppeli, voi pyytää anteeksi ja muuttaa käyttäytymistään. Pöljyys ei saa olla rajatonta, toista ihmistä ei saa satuttaa, ei sanoin, ei teoin.

Maailman johtajia katsellessa ei voi välttyä näkemästä tomppelointia ja perseilyä. Olen leikkinyt ajatuksella, että Bolsonaro, Johnson, Orbán, Putin ja Trump pantaisiin hyvään suomalaiseen päiväkotiin oppimaan sen käyttäytymissäännöt. Olen varma, että maailma olisi tämän jälkeen parempi paikka naisille, lapsille, köyhille, sairaille, vanhuksille ja myös setämiehille. Rahanahneus ja sivistymättömyys, historian kehno tuntemus ovat maailman johtajissa ihmisille hengenvaarallinen kombinaatio.

Omat tomppelin elkeeni ovat lähinnä säälittäviä verrattuna maailman johtajien aikaansaannoksiin. Silti tuntuu reilulta tunnustaa olevansa tomppeli. Nuoruuden tomppeloinnit olen autuaasti unohtanut. Nykyään en muista ihmisten nimiä, en taiteilijoiden, kaukaisempien tuttujen ja kasvi- tai eläinlajien tai sävellysten nimiä vaikka kasvo-, näkö- ja kuulomuistini on yhä lahjomaton. En kehtaa enää juosta maratonia laiskuuden takia, en opetella venäjää, vaikka nämä harjoitteet pitäisivät kehon ja aivot kuosissa. Rakastan kokkaamista ja ruokaa, ja syön ehdottomasti liikaa.  

Olen aina ollut lahjakas hukkaamaan tavaroita. Pyhän Minaksen ikonin edessä palaa tuohus usein, koska Kyproksen viisaiden mukaan hänen edessään hiljentyminen auttaa löytämään kadonneet. Hukkaamistani hansikkaista voisi kasvattaa hansikasmetsän, jos ne olisivat pudonneet samaan paikkaan ja itäneet.

Kyökkifilosofina uskon heikkouksien tunnustamisella olevan syvällisiä vaikutuksia. On turvallisempaa olla tomppeli kuin täydellinen, järkevämpää olla rosoinen kuin sileä. Ihmismieli ei luisu liukkaasti mihinkään syvänteisiin, kun jää rosoista kiinni.

Tarina julkaistiin Lapin Kansassa ensimmäisenä helmikuuta 2021. Kuvassa yksi lempipyhistäni, Pyhä Minas.




Oma Putinin vastainen pakotteeni on, että peruin Eevan ja Imagen tilauksen jo ennen oppositiojohtaja Navalnyin pidättämisen jälkeisiä mielenosoituksia ja poliisiväkivaltaa. Perumisen syy oli, etten halua olla Putinin talouden pönkkänä, sillä ao sinänsä laatulehdet painetaan Pietarissa. Eläköön suomalaiset painotalot sananvapauden puolustajina.

 Sekä Venäjän että Pohjois-Amerikan perseilyjen vastineeksi tulkoon tiukkaa Brechtiä, Kolmen pennin oopperasta,
  https://www.youtube.com/watch?v=0gFyNCyaFNw  -

 Ihminen elää yhä edelleen leivästä. Väkivalta on aina pahasta.