Piiritanssit, tango ja selfiet

 

Valokuvat ja tanssityylit ilmentävät ajan henkeä. Molemmat ovat kehittyneet joukkokokoontumisista aina vaan korostuneemmiksi yksilöesiintymisiksi.

Vanhoina aikoina, kun valokuvaaminen oli harvinaista, valokuvaaja saapui häihin ja hautajaisiin ja kuvasi koko juhlakansan. Ammattikuvaajat kuten legendaarinen Valto Pernu kiersivät markkinoita ja kuvasivat parhaisiinsa pynttäytynyttä markkinaväkeä. Kuvaaminen oli juhlallista, sitä varten sonnustauduttiin kirkkovaatteisiin ja tukka suittiin. Vallasväestä otettiin perhepotretteja. Kuvausvälineiden halventuessa kuvaaminen siirtyi harrastelijoille. Muutaman vuosikymmenen ihmiset täyttivät perhealbumejaan ja väsyttivät vieraansa lomakuvia näyttämällä. Lapsukaiset pääsivät luokkakuviin, rippikuviin ja ylioppilaskuviin. Ensin digi-, sitten kännykkäkamerat suistivat kuvaamoja konkurssiin ja muuttivat maailman. 

Kuvaamisen yleistyessä siirryttiin entistä pienempiin ihmisryhmiin. Kun aikoinaan otettiin hautajaiskuvia, sai kuvaaja tehdä työtä, että saattoväki saatiin mahtumaan kuvaan. Luokkakuviinkin piti pakkautua. Perhekuviin jo alettiin mahtua, kun pillereitä popsivat mammat eivät enää tuoneet uutta vasaa joka vuosi. Kännykkäkameroilla räpsittiin jengikuvia, kunnes opeteltiin duck-face, ylävitasesta otettava, huulet-törröllään-selfie. Nyt taitaa enin osa kuvista olla omasta ihanasta pikku itsestä, joskus julkimon tai omaa sosiaalista statusta korostavan alfauroksen tai -naaraan kanssa.

Samaten tanssityylit yksilöllistyivät. Piiriä pyörittiin kesäisillä rannoilla isolla porukalla, squere dance ja maailman lukemattomat kansantanssityylit vaativat joukon kylän nuoria pistämään jalalla koreasti. Sitten tulivat polska, polkka, valssi, tango, jotka kaksittivat ihmiset paritanssiin. Lopulta päädyttiin yksintanssiin. Vielä rokki ja jive vaativat kaksi, mutta pian alettiin hytkyä ypöyksin tanssin rytmissä, ensin diskojen, sitten klubien tungoksessa. Huipentuma lienee TikTokissa: nuoret videoivat yksin muuvejaan ja katsojia riittää. Tanssin mielestäni perimmäistä tarkoitusta, yhdessä liikkumisen iloa ilmentävät yhä onneksi tanssikaupunki Kuhmossa esimerkiksi MyDancen monet ryhmät, heille ja Maija Palsiolle siitä suurkiitos. Kaupunginjohtajakin pärjäsi hienosti tanssikisassa.

Ihminen on laumaeläin. Emme tule toimeen ilman toisia ihmisiä. Valokuvauksen ja tanssin historia kertoo yksilöllisyyden etenemisestä ja ehkä ylikorostumisesta. Samaan aikaan murehdimme ihmisten yksinäisyyttä, moni lapsi, nuori, aikuinen ja etenkin vanhukset kertovat kysyttäessä potevansa tahtomattaan ystävän puutetta. Televisio, älypuhelin ja internetin ihmemaa eivät korvaa kohtaamisia, kosketusta, keskustelua, hellyyttä, läheisyyttä.

Muuttuuko maailma vielä toiseen suuntaan? Nauravatko lapsenlapsenlapsenlapsemme käsittämättömälle innolle kuvata omaa itseä tai puistella kehoa yksinään klubien vaihtuvien muotien jytkeessä tai kotona somen kautta maailmaa valloittaen.

Kirjoittaja rakastaa kuvaamista ja tanssimista ja lähettää terveiset Timoniemen entisille
latinobiccaajille

Tarina julkaistiin Kuhmolaisessa 25.9.2020. 

Kuvassa varhainen aamu Lentualla. Sokerina pohjalla Lapin balettiopiston riemukkaan aikuistanssiryhmän rytmejä, Diana Ross ja Upside down, kimaltavia muistoja kolmenkymmenen vuoden takaa https://www.youtube.com/watch?v=GIAtE6ywgwA - olkaa hyvä! Saa tanssia!

Haluan maksaa lisää kunnallisveroa

Taivas tunnelmoi toisena syyskuuta lähes kuuman päivän jälkeen.

Suomi pärjää kansainvälisissä vertailuissa, mikä johtuu tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista ja terveydenhuollosta. Olemme oppineet suremaan julkistalouden kestävyysvajetta. Valtionvarainministeriö kertoi v.2010 sen olevan 10 miljardia euroa. Kuntia niistettiin. Nykyistä edeltävät kaksi hallitusta vähensivät kuntien valtionosuuksia kahdella miljardilla eurolla vuodessa. Edellinen vähensi koulutuksen resursseja 800 miljoonalla ja kasvatti kunnallisverosta tehtäviä vähennyksiä. Tarkoitus oli kannustaa työhön, mutta kuntien budjeteista vähennykset syövät yhä miljardeja. Verovähennyksien takia kuntien kassaan tulee jopa 40 prosenttia päätettyä veroprosenttia vähemmän. 

Kiky ei mennyt komiasti. Saksassa laman puhjettua tehtiin työehtosopimuksia ilman palkankorotuksia niin, että duunareille sovittiin porkkana. Yritykset lupasivat, etteivät investoi ulkomaille, vaan käyttävät liikenevät varat investointeihin Saksassa ja kotimaan työpaikkojen turvaamiseen. Sopimus kannatti, Saksan talous porskutti. Suomen kiky ei luvannut porkkanaa työntekijöille ja tussahti. Hallitus arvioi 300 miljoonan valtionosuusleikkausten korvautuvan kiky-sopimuksen säästöillä. Kiky pidensi kunnan työntekijöiden työaikaa kuudella minuutilla päivässä. Mitä nämä kuusi minuuttia toivat? Syntyikö puhtaampaa vettä, kivempia päiväkoteja ja osuttiinko leikkauksella tavoiteltuun kulusäästöön. 

Valtionosuuksien kautta valtio tasaa kuntien verotuloja ottamalla rikkailta kunnilta ja jakamalla köyhille. Kaikki yli 100 000 asukkaan kaupungit pääkaupunkiseutua ja Turkua lukuun ottamatta ovat jo pudonneet autettaviin. Pääomatuloista ei pidätetä kuntaveroa. Jos elää pelkillä pääomatuloilla, ei osallistu julkisten palvelujen ylläpitoon. Tämä on teknologiakuntien kuten Oulu ongelma, ei Kuhmon. Palvelujen käyttöön perustuvat maksut taas rokottavat enemmän pienituloisia kuin tulojen mukaan porrastetut verot.

Leikkauksista huolimatta kestävyysvaje on v.2020 yhä 10 miljardia euroa. Kärsivätkö yhteiskunnan tuesta riippuvaiset turhaan? Tai ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret? Vai olisiko vaje suurempi ilman tehtyjä leikkauksia?

Kuhmossa yksi veroäyri tuottaa noin miljoonan kunnan kassaan, puoli äyriä puolet siitä.  Koko Suomessa keskituloiselle 2 900 euroa tienaavalle puolen prosentin veronkorotus merkitsee keskimäärin 12 euron menetystä kuussa. Tuon 12 euron käytöstä ovat toki kiinnostuneita kaikki palveluja ja tavaraa myyvät. Kuhmolainen ansaitsee keskimäärin noin 19 000 euroa vuodessa. Alle 15 600 vuodessa ansaitsevat eivät maksa kunnallisveroa.  

Valtio saisi tarkastella vähennysten määrää. Asenteittemme soisi avautuvan maahanmuuttajille, joiden toinen sukupolvi voi pelastaa julkisen talouden. Veronmaksajien joukon sopii kasvaa. Haluan myös maksaa enemmän kunnallisveroa siksi, että Kuhmon koulukkaat saavat hyvää opetusta ja kouluruokaa, pikkuiset päivähoidon, vanhukset hoidetaan ja korona nitistetään. Niistä palveluista on enemmän hyötyä kuin ostamastani huulipunasta tai kirjasta.

Kirjoittaja ei ole poliitikko, ei ole kuulunut eikä kuulu mihinkään puolueeseen. Makrotalouden ja yksityisen kulutuksen suhde kiehtoo häntä. Hän kunnioittaa Raimo Sailaan muistoa, arvostaa Sixten Korkmannia, mutta ei Leena Mörttistä, joka osallistui Kajaanin opettajankoulutuksen lahtaamiseen Oulun yliopiston hallituksen jäsenenä.

Tarina julkaistiin 4. syyskuuta Kuhmolaisessa. Koronarypäs oli kasvanut 22 tartuntaan. Laitan kiltisti maskin jos kauppaan menen, kerta viikossa on tähän mennessä riittänyt. 

Sanna "Litku" Klemetti kuvaa ihanasti kuhmolaisuuden ytimiä esimerkiksi biisillä Badding, ole hyvä: 

https://www.youtube.com/watch?v=nNfPWif97RY