Minäilyn loppu, osa II

Lempieläimeni Iita  toissapäivänä tervattiin ja  juuri lakitettiin pölättämään koronan
tiehensä. Sir Elmeri Jänis ei pelkää tätä karhua.

Toivotaan, että korona menee ohi, pienet yritykset pysyvät jaloillaan eikä epidemia palaa. Koetetaan soittamalla ja kauppa-apua tarjoamalla huolehtia naapureista. Ostetaan niin paljon kuin sielu sietää Kuhmon pieniltä yrityksiltä. 

Kun sanomalehdet alkoivat kirjoittaa pandemiaeristyksen aiheuttamista ongelmista, havahduin. Onko perheen kanssa oleilu, yksinolo, rauha ongelma? Toki me korvenpeikot olemme etuoikeutettuja, kun voimme jopa kaupungin keskustasta äkkiä päästä järven jäälle ja mehtään. Omavaraisuus ja kätevyys ovat kainuulaisten parhaita ominaisuuksia. Useimmilla on kasvimaa, metsästys ja kalastus tuovat mukavasti lisää pötyä pöytään.

Myös hengellisyyttä kannattaisi pöyhiä. Esiäitimme ovat koettelemusten tullen hakeneet voimaa hiljaisuudesta ja luonnosta. Kautta vuosituhanten kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa sen harjoittajat ovat vetäytyneet laumaeläimelle tyypillisestä sosiaalisesta sekasorrosta yksinäisyyteen, jatkuvaan rukoukseen ja meditaatioon. Eikä edes tarvitse mennä pois rakkaasta Suomestamme. Lintulan ja Valamon luostarit, Kulttuurikeskus Sofia ja lukemattomat maallisemmat retriittipaikat tarjoavat kollektiivista hiljaisuutta.  Monet käyvät normaalina aikana hiljentymässä luostarin rauhassa. Koen sitä samaa täällä pimeässä korpikolossani, Lentuan rauhassa, tuohustulen valossa. 

Monelle riittää kesämökin hiljaisuus, saunan pyhyys. Saunassahan ennen synnyttiin, ja siellä myös kuoleman kohdattua keho pestiin odottamaan hautaamista.

Ei yksinäisyys ja rauha merkitse välttämättä kriisiä. Meidän aikamme ylipsykologisoi vastoinkäymisiä. Pandemia on vastoinkäyminen. Entäpä jos tarttuisimme tilanteeseen myös hiljaisuuden ja nöyryyden, rauhan ja levollisuuden opettelun näkökulmasta?

Kirjoittaja tunnustaa olevansa aika hörhö ja viihtyvänsä ujostuttavan hyvin hiljaisuudessa, kun saa kuunnella välistä käpylintua, joutsenia ja Bachia. Minäily on MA Nummisen kehittämä termi.

Turina julkaistiin vapun aattona 2020 Kuhmolaisessa. Teemasta huolimatta kaksi vappua sivuavaa reippauspalkintoa lukijalle, ihana Max Raabe laulaa  niin että sydän pomppii: Ich bleibe zu Hause (nonniinhän se on) ja  tietysti soittajan äeti ylpeänä jakaa Teekkaritorvien etävapun muikean Tiger ragin, jälkeläinen soittaa klarinettia (toinen rivi, oikea reuna). Miten ihmeessä ne sai kaiken synkronoitua?

https://www.youtube.com/watch?v=uJSh8ob3pqI

https://www.youtube.com/watch?v=sY-NyGvu9Rw

Minäilyn loppu, osa I

Huhtikuu Lentuan rannalla on ollut upea. Jäätä on kymmeniä senttejä.

Pandemia riipii. Moni saattaisi menettää vuosia, vuosikymmeniä elämästään, jos korona tarttuu ja äityy pahaksi. Talouden ja sairastavuuden suhde on kipeä eettinen teema.

Pandemian ja evoluution tai mystisten maailmanselitysten suhde mietityttää ristiriitaisen ajattelijan Pentti Linkolan poismenon jälkeen. Siivoaako Gaia, maailman maaemo, hellenististen jumaltarujen alkuäiti meitä vähemmäksi? Syyksi voimme me syyllisyysgeneraattoreiden dynamot kehittää sen, että olemme lisääntyneet reilusti yli ekologisen lokeromme, sotkeneet maata, ilmaa ja vettä, loukanneet eläinten oikeuksia tunkemalla niitä toreilla myytäväksi ahtaisiin häkkeihin, missä stressi vauhdittaa tappavien virusten syntyä. Kiinan eläintoreiltahan tämä vihulainen läksi liikkeelle.

Lentokoneet eivät nyt piereskele päästöjään normitahtiin. Maailmantaloutta kuppaa kuitenkin kovin kourin se, että salkkumiehet ja jakkupukuamatsonit eivät lentele ympäriinsä, komponentit jäävät tuottajilleen, palveluja ei osteta, yritysten kassavirta tyrehtyi ja turistit jäävät kotikonnuilleen.

Ison yhtiön tuotantojohtaja kiteytti talouden osuvasti: talous on sitä että rahaa siirtyy kädestä toiseen.  Saksalainen Bertelsman Stiftung laski, että Suomi oli hyötynyt globalisaatiosta vuosina 1990–2016 noin 194 miljardia euroa eli lähes neljän Suomen valtion talousarvion verran. Se on 36 664 euroa jokaista suomalaista kohti. Suomi hyötyi globalisaatiosta 42 tutkitusta maasta kolmanneksi eniten Sveitsin ja Japanin jälkeen (HS 15.3.20). Hyödyt koskevat myös kuhmolaisia, sillä vientiyritysten markkinat ovat maailmalla.

Muuttaako pandemia maailmaa? Tasaako etätyö ruuhkia ja palveluja? Ovatko reissureiskat enemmän tavattavissa kustannuspaikallaan? Messuista ei voida luopua, sillä tuloksekkain myyntityö yritysten välillä tehdään kasvotusten. Digitalisoitunut kansalainen ostaa netin kautta, eikä pandemia leviä verkossa. Liian pitkät elintarviketuotantoketjut pilkotaan turvallisemmaksi, lähiruoan osuus voi kasvaa. Tuotantoa saattaa palata yritysten kotimaihin. Suomen omavaraisuusasteen arvioitiin olevan 70 % ennen kriisiä, kriisin aikana 80 %.

Synnyttääkö hiljaisuus uutta luovuutta, uusia malleja tehdä työtä ja tuottaa hyvää toisille ihmisille? Karsiutuuko turhakkeiden tuotanto?  Elämme minäilyn aikaa, selfieaddiktien kukoistusta.  Kasvoiko lähimmäisenrakkaus kriisissä? Salibandyjoukkue Jyväskylän Happee tarjosi ensimmäisten joukossa apuaan riskiryhmiin kuuluville. Kuhmon kaupunki ottaa yhteyttä kaikkiin yli 70-vuotiaisiin, ja tänne syntyi eristykseen joutuneille kaupassakäynnit hoitava yritys.

Osallistuin toistakymmentä vuotta valmiusharjoituksiin. Suomalaiset viranomaiset ovat harkitsevia. Kiitos puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, pelastuslaitoksen ja poliisin, kuntien, soten ja ministeriöitten ja THL:n väen, meillä on varauduttu ehkä muutamia maita paremmin. Toki Euroopan suurvaltioissa on väkeä enemmän kuin piskuisessa kansassamme, jota jo talvisota opetti varautumaan. Tilannekuvan analyyseissa voidaan tehdä virheitä. Jälkiviisaiden kuoro lienee järjestäytymässä, minkä en toivo latistavan keskustelua. Suomi on avoin demokratia, joka kehittyy keskustelun kautta.

Kirjoittaja pelasi lapsena koronaa, sairasti hongkongilaisen influenssan ja muistaa sen 14 vuorokauden yönä. ”Minäily”-termin lanseerasi kirjoittajan ihannemies MA Numminen. Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 28.4.2020.
Bonusraitana MA Nummisen riemukas"Kotiharjun päällä":https://www.youtube.com/watch?v=5UNQr2jb18w

Häijynsorttinen apina

Aamuvarhain 15.4. puuterilumi peitti Lentuan rannan

Tämä feministitäti tunnustaa arvostavansa useita setämiehiä, kuten esimerkiksi Petteri Taalasta, Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeriä ja Hannu Lauermaa, psykiatrisen vankilasairaalan ylilääkäriä. Molempien viestit perustuvat osaamiseen ja tieteen kunnioitukseen. Taalas on todennut, ettei maailmanloppu ole nurkan takana ja energianlähteitten muuttaminen, ei Suomen maan tai metsien käyttö ratkaisevat kasvihuonepäästöjen aiheuttaman ilmasto-ongelmamme.

Väkivaltaa en ole ikänä ymmärtänyt. Kuinka joku, mies tai nainen, tyttö tai poika, voi niin kilahtaa, ettei kunnioita leikki- tai ryyppykaverinsa, lapsensa, puolisonsa koskemattomuutta. Ihmisarvon kunnioituksen tulee kattaa molemmat sukupuolet ja kaikenikäiset. Se, että miehen tulee huolehtia omista sukistaan ja tehdä muutakin kotona kuin lukea lehteä, on ollut viiteryhmälleni itsestäänselvyys. 

Ylilääkäri Lauerma avasi väkivallan sykeröitä esitelmöidessään mielenterveys- ja päihdepäivillä alkuvuodesta. Miehet johtavat ikävällä tavalla väkivaltatilastoja, sillä yhdeksän kymmenestä henkirikoksen tekijästä on miehiä. Keskivertotappaja on 20-45-vuotias, asuu yksin, on riehunut aiemminkin. Tekijöistä ja uhreista 80 % ei tee töitä. Normitappo tapahtuu laskuhumalassa ja verensokerin laskiessa, eikä tappaja usein muista mitään surmantyöstä. 

Aggressio sinänsä ei ole hyvästä eikä pahasta, saattaa olla jopa reippauden buustaaja. Jos miesihminen ei pääse purkamaan tarmoaan työssä, heiluuko nyrkki silloin helpommin, onko osattomuus asia joka lisää vihaisuutta. Kohde vain saattaa olla väärä, viaton kaveri. 

Lauerma luonnehti ihmistä evoluution tulokseksi. Hänen mukaansa ihmislajin lisääntyminen on riippunut toimivien kohtujen määrästä. Miehiä on riittänyt vähempikin. Sen takia mammutinmetsästyksessä oli varaa menettää muutamia miehiä, ja ihmislaji selviytyi silti. Miehessä on väkivaltapotentiaalia, jolle ei ole aina käyttöä. Olemme siis Lauerman mukaan häijynsorttisia apinoita. Uskon.

Kivaa on, että surmantyöt ovat vähentyneet jo parikymmentä vuotta. Arvelen sen johtuvan mahdollisessa tappoiässä olevien ikäluokkien pienentymisestä, uhrien paremmasta ensihoidosta ja ehkä, ehkä jopa siistiytyneistä viinanjuontitavoista. Voivotteluun taipuvaiset pettyvät jälleen: maailma ja nuoret miehet paranevat koko ajan.

Kirjoittaja uskoo ihmislajien evoluution etenevän ja toivoo yksinäisyyden väistymistä ja terveitä voimanpurkautumisen väyliä kaikille 20-45-vuotiaille könsikkäille. Kolumni ilmestyi Kuhmolaisessa  15.4.2020.

Bonusraitana loppuun asti lukeneille yhden lempparilaulutekijän, Herman van Veenin ihana naljailu:

https://www.youtube.com/watch?v=TIxzLNJQ8Qg  

Ja kirkkaan viikon kunniaksi ikonirykelmäni, kiitos Leila Maria ja Isä Vladimir töistänne