Pieni tasa-arvosarja, osa 2: tasa-arvo ei koske kaikkia

Kuusi vuotta siten opin asian, jota en unohda: maailmassa tuotetaan ravintoa 5000 kilokalorin verran jokaista elävää ihmistä kohden päivässä. Miksi sitten Jemenin lapset ovat aliravittuja? Miksi Suomessa köyhien on pakko käydä leipäjonoissa ja Kuhmossakin Euroopan unionin ruoka-apu tulee tarpeeseen?

Välimereen on hukkunut keinottelevien ihmissalakuljettajien takia jo 30 000 ihmistä. Kuinka monta mahdollista Nobelin palkinnon tulevaa voittajaa hukkui viime vuonna? Olisiko joku menehtyneistä voinut ratkaista nälän tai syövän tai väkivallan tai ilmastonmuutoksen tai Kuhmon työvoimapulan ongelman? Kuinka monta Pulitzerin palkinnon saajaa olisikaan kasvanut Yhdysvaltojen kouluammunnoissa kuolleista? Montako Ernest Hemingwayta tai Toni Morrisonia olemme menettäneet?

Miksi Kainuussa lapsen tai vaimon pitää pelätä isän känniä ja lyömistä? Miksi puukko-uutisia riittää vaikka suukko-uutiset tekisivät meille kaikille hyvää?

Hyvyyttä on. Institutionaalinen eli viranomaisten harjoittama väkivalta on maailmassa vähentynyt. Lapsikuolleisuus on pienentynyt, lukutaito parantunut, köyhyys vähentynyt, sairauksia voitetaan. Pahuutta emme pääse täysin karkuun. Pahuutta ja paatumista vastaan voidaan työskennellä empatiakasvatuksen, moraalin opettelun ja totuuteen pyrkivän tiedon kautta. Tieto auttaa, ajattelu vie eteenpäin. Kuinka tärkeitä te olettekaan, isät ja äidit, mummit ja ukit, kummit, opettajat, päiväkodin väki, seurakunnan ja urheiluseurojen vetäjät, naapurit ja lopulta me kaikki aikuiset.

Kirjoittaja uskoo tiedon, ajattelun ja rakkauden vievän ihmiskuntaa eteenpäin

Pakina on julkaistu Kuhmolaisessa 28.6.2019, kuvassa Välimeren herkkuja: kurpitsapalleroita, viinilehtikääryleitä ja horiatikia, kreikkalaista salaattia, tsatsikia ja oliivitahnaa. Kolmas osa kertoo miesten osasta. 

Pieni tasa-arvosarja, osa 1: naisen osasta

Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin v.1948. Sen ensimmäinen artikla on tuttu: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.” Julistus on jykevää tekstiä ensimmäisestä 30.artiklaan saakka, kannattaa lukea.

Äitini kasvatti tyttärensä feministeiksi f-sanaa käyttämättä. Naisella pitää olla oma toimeentulo, hän linjasi. Onneksi Suomessa tyttöjen koulutie on ollut jo toistasataa vuotta sama kuin pojilla. Kuumempaa aihetta kuin tasa-arvo tai feminismi ei taida silti olla. Tunnen naisia ja miehiä, jotka eivät pidä f-sanasta, vaikka kannattavat ihmisoikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa. Feminismin karsastus johtunee siitä, ettei Suomessa ole ollut Minna Canthin, Lucina Hagmanin ja Miina Sillanpään jälkeen tunnettua ja tunnustettua naisliikettä. Parin tuhannen jäsenen Unioni Naisasialiike Suomessa keskittyy enimmäkseen sukupuolien ilmentymien kirjoon, vaikka isoimmat tasa-arvo-ongelmat piillevät yhä palkoissa ja lähisuhdeväkivallassa. Tuomas Enbusken ihmettely oli oikeutettua, kun hän hämmästeli Unionin vaikenemista Oulun raiskausringeistä.

Moni asia on muuttunut Minna Canthin päivistä. Tuore hyvä esimerkki on Ylellä tapahtunut urheilijanaisten näkyvyyden paraneminen Jouko Jokisen johtajakaudella. Minkälaisia pörssiyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia tarvitsisimme, kun naisten osuus Suomen yli 120 pörssiyhtiön toimitusjohtajista on vain yhdeksän. Työelämä on sukupuolittunut. Naisten keskimääräinen ansio on 83 % miesten palkasta.

Metsäkeskusta johtaessani olin mukana naisten metsäpäivillä. Metsäteollisuuden edustaja tuumi kerran, että voisi olla aika keskittyä perheiden yhteisiin metsäpäiviin. Puolenkymmentä naista kävi maastoretkeilyn aikana vetoamassa, ettei naisten omia metsätilaisuuksia saa lopettaa. Yksi kertoi miehensä moittineen vaimoaan tämän metsäkurssilla esittämästä kysymyksestä: miksi julkisesti kysyit, olisit kysynyt minulta. Jos perheeseen tulee kutsu, ja jos on kotieläimiä tai lapsia huollettavana, mies lähtee, vaimo jää kotia hoitamaan, kerrottiin. Maatiloilla eletään usein miehen kotitilalla, jolloin omaisuuden hoito katsotaan miehen vastuualueeksi, vaikka miniällä olisi koulutusta ja osaamista. Olen surullisena kuunnellut ikäisiäni naisia heidän osastaan. Mikään ei kovasta työstä huolimatta kelvannut, päätöksentekoon ei sopinut osallistua. Kyty kyynä kynnyksellä, nato nauloina pihoilla.

Kirjoittaja väittää miesten elämän muuttuvan huomattavasti paremmaksi kun naiset ansaitsevat yhtä paljon ja molemmat sukupuolet jakavat vastuun sekä perhe- että työelämästä. Miehen osaa hän pohtii sarjan 3.osassa.[PM1]  Lähteitä: Image-lehti 4/2019 ja internet

Kuva: Seurakunta kokoontuu, vesivärityöni v.2019, kolumni on julkaistu Kuhmolaisessa 20.6.2019

Matkalla eväät tasataan

Savolainen äitini ja mummoni kasvattivat jälkikasvuaan sananlaskuin ja sutkauksin. Jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa, ja me poimimme marjoja vaihtelevalla innolla. Urpapuuhun se lintu lentää, ja sieniä säilöttiin talven varalle. Näläkästä ei nukuta, ja me popsimme iltapalamme, mitä se sattui olemaankin. Tai: juo piimee, niin piä kasvaa. Mummu muisteli paimentytön kerran hermostuneen lauantain paimennettaviinsa, teki mieli lähteä tansseihin. Ahonlaidalta kuului äänekäs parkaisu: ”Ettekö työ lehmät tiijä, että nyt on yö!”. Tätä hoettiin meillä, jos joku rämäkäki ei asettunut nukkumaan.

Sutkaukset perustuivat äitini lapsuuden naapuruston värikkäisiin persooniin. Oli laiskanpulskea vaimoaan vahtiva äijä, joka seurasi naapuriin piipahtanutta vaimoaan ja oli kerran pudotellut nihkeällä äänellä: ”Nälkäkin on. Ja nukuttaa. Ja marjatkin (=viinimarjat) putoilevat.” Tätä meillä hoettiin, jos joku perheenjäsenistä ei tarttunut töihinsä. Toisessa perheessä puolestaan mies oli tossun alla. Hänen kerrotaan hiippailleen silloin tällöin ukkini luo ja tuumineen: ”Soita sinä Pekka se Vappaa Venäjä. Minä kun tykkään että ihmisen pitäisi saada olla vappaa.” Tuskin oli grammari saanut reipasta laulua loppuun, kun rouva ilmaantui vaatimaan miestään kotiin.  Jos meillä joku alkoi päsmäröimään, siteerattiin tätä tohvelisankaria.

Huutokaupat olivat kansanhuvi jo ennen Huutokauppakeisaria. Iisalmen meklari oli saanut kaupatakseen tyhjät taulun raamit. Konstaapeli Tolvanen oli hän, johon kunnon hutikkaan itsensä juopotelleet miehet törmäsivät putkareissuillaan, ja krapulaista miestä varmasti janotti seuraavana aamuna. Niinpä meklari keksi, että ”huutakee huutakee ukot tämä, voette harjoitella tällä putkan ikkunasta huutelua kun uamulla on rapula: vettä, Tolovanen, vettä!” Meillä janoa ilmaistiin tietysti noilla sanoilla.

Ukkini sisaret olivat avioituneet Uudellemaalle, Iisalmen ratatyöläiskorttelissa 1930-1940 -luvuilla äitini kotona tuppasi olemaan puutetta. Kirkossa käytiin ahkerasti, kaanaankieli tarttui. Enoni oli jo pienenä velikulta, ja niinpä hän päätti auttaa leskeksi jäänyttä isäänsä kirjoittamalla Greta-tädilleen seuraavan vetoomuksen: ”Kun herra riisuu jouluna, on hänellä risaiset alushousut.” Täti ymmärsi yskän ja lähetti vaatteita veljelleen. Harmien yllättäessä tuumailtiin että ”ristillistä se oli Tiina-vainaankin elämä.”

Kun tuimme toisiamme joko herkkuja tai suruja tai iloja jakamalla, sanottiin: ”Matkalla evväät tasataan.” Se on kaunein kasvatuslausahduksista.

Kunnioitan ikäihmisten viisautta ja uskon huumoriin kasvatuskeinona. Kuva on vuodelta 1957, mummu, minä ja sisareni Eija
Pakina on julkaistu Kuhmolaisen kolumnina 11.6.2019 (merkitty samana päivänä)