Onni tuntuu kiinnostavan meitä, seitsemän kertaa maailman
onnellisimmaksi haastatellun maan asukkaita.
| Postikorttikuva pihalta |
Tiedän olevani onnenmyyrä elettyäni 68 vuotta rauhallisessa, elintasoa nostavassa Suomessa, saatuani lähes ilmaisen koulutuksen ja julkisen hammashoidon lapsena, joten pohdintani ovat maapallon eliitin jäsenen pohdintoja. Myös lapseni saivat elää turvallisen lapsuuden.
Kulttuuri möyhii mukavasti tunteita. Musiikki kuvaa joskus
asioita, sanoittakin, joita emme osaa pukea sanoiksi. Musiikista, kirjoista,
teatterista moni louhii onnen pipanoita.
Maailman muutokset ahdistavat. Sotauutiset ja ilmastonmuutos
painavat etenkin nuorten mieltä alamaihin. Ilmastonmuutos etenee täällä
pohjoisessa jopa kaksi tai kolme kertaa nopeammin kuin Keski-Euroopassa.
Metsänraja nousee, eteläiset linnut lisääntyvät, pohjoiset häviävät kisaa.
Kettu työnsi naalin sukupuuton partaalle. Tosin naalit ovat Islannissa
lainsuojattomia, kun tappavat kaikkialla laiduntavia lampaita. - Mutta paljon
on tehtävissä, ja Suomi on ollut reipas, päästöjä on vähennetty 40 % muutamassa
vuosikymmenessä. Yksittäinen ihminen ei paljon voi, voi vähentää kulutusta,
olla ostamatta kaikkea mitä tyrkytetään. Valtiot ja teknologian kehittäminen
ovat tärkeimpiä tekijöitä muutoksen hidastamisessa. Olen optimisti: mitä
teknologia on tuottanut haittaa, sen insinöörit osaavat myös korjata. Jos on
tahtoa.
Kun äitini kuoli, Nunna Kristoduli toivotti kauniisti:
saattakoon Luoja äitisi kaikenpuoliseen tyytyväisyyden tilaan. Jo elämänkin
aikana voi jakaa rauhaa ja hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä ympärilleen.
Kun ihmisen mieli rauhoittuu, moni lähimmäinen hänen
ympärillään rauhoittuu. Arvelen uskontojen käyttämän pelastuksen termin
tarkoittavan myös tyyneyttä, suotuisaa mielen laatua, pelastumista
levottomuudelta, pahoilta ajatuksilta.
Jotkut ihmiset ovat lähipiirinsä, naapurustonsa,
työpaikkansa, järjestönsä tukipilareita. Auttavat pyytämättä, säteilevät
kiltteyttä, hymyä, jaksavat kuunnella. Se tekee heistä kaiketi onnellisia.
Toisia auttamalla saavuttaa syvimmän onnen sitä tavoittelematta. Tuntemieni
arkisen rauhan lähettiläiden en muista pimahdelleen, ainakaan selityksettä.
Eletään kevättä, suuren paaston aikaa. Jumalanpalvelusten
hiljaisuus, meditatiivisuus merkitsee monille paljon. LongPlayn
kulttuurikirjeestä jäi mieleen lause ajastamme: " Loputon määrä pieniä
häiriöitä riittää – mitä tahansa, ettei omien ajatustensa kanssa tarvitse jäädä
yksin." Nykyaika ruokkii ihmisiä jatkuvilla impulsseilla ja sisimmän
kohtaaminen, omat ajatukset painetaan alas. Kuhmolainen taiteilija ja puutarhuri
Urho Kähkönen teki havainnon vuosinaan Hietaniemen hautausmaan puutarhurina. Kähkösen
mukaan kaikki hautausmaalle töihin tulleet eivät kestäneet hautausmaan
hiljaisuutta ja yksin työskentelyä, omia ajatuksiaan, vaan ottivat varsin pian
loparit.
Iloksesi suomenruotsalaista musiikkia, kun kerran ruotsalaiset lähettävät KAJ:n Euroviisuihin. Areenalla on muuten mainio tallenne sarjassa Nästan unplugged ao pojista, tykkäsin kovasti heidän hullusta huumoristaan. Lempeä ja kunnioittava pelleily omalla taustallaan kun vain vie mennessään. Kauan eläköön ihana suomenruotsalainen vähemmistömme! - Tässä soi tosin Månskenbonden, ja Jag åker båt.
https://www.youtube.com/watch?v=JQcXhNAtszo
JK: viikko tämän julkaisun jälkeen Suomi nimettiin jo kahdeksannen kerran maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Ka, mikäpä tässä: kevätaurinko tillittää paistaa, pakkasta on -7 eikä ole mihinkään kiire.