Purkin pohjilta kaivettua

 

Kokkaan välistä mielelläni, välistä en. Tänään tuntui, että kaapeissa ole juuri mitään. Satoi vettä, oli pirullisen liukasta. Ei huvittanut ajaa viittätoista kilometriä kauppaan.

Tällä viikolla tuli yksi lempireseptilehteni, Viinilehti. Tämänikäinen ja täysi harrastelija, vaikkakin loppasuu muori ei ennätä tutustua ylenpalttiseen viinitarjontaan, silti useimmat herrojen Rinta-Huumo ja Berglund luonnehdinnat ovat vaatimattomissa ja vähäisissä pruuveissamme osuneet ja uponneet. Viinilehden ruokareseptit hurmaavat!

Tuoreimmassa Viinilehdessä oli paahdettujen kikherneitten resepti, jonka valmistus oli helppoa kuin heinänteko (vaikkei se olekaan helppoa). Herneet huuhdotaan, kuivataan, kaadetaan kippoon ja ne maustetaan ripauksella suolaa, öljyä ja teelusikallisilla paria maustetta. Käytin chiliä ja curryä. Sen jälkeen herneitä paahdetaan uunipellillä uunissa 30 minuuttia 180 asteessa.

Päätin tehdä spagettia. Pidän kaapissa aina pastaa ja spagettia, kulhossa sipuleita ja valkosipuleita. Löysin puolikkaan purkin aurinkokuivatttuja tomaatteja. Silppusin kolme pientä sipulia ja viisi valkosipulin kynttä. Tein niistä ja öljyisistä aurinkokuivatuista tomaateista sörsselin. Kun kikherneet olivat paahtuneet vartin, pistin spagettiveden kiehumaan ja kasvissilpun uunipellin keskelle. Vartissa herkku oli valmista, sekoitin sörsselin ja spagetin keskenään kattilassa, lautasille raastettiin päälle vielä kovaa juustoa, jota koetan aina myös pitää kaapissa. (Keitä siis niin paljon spagettia kuin on syöjiä. Mitä tiukemmin maustat kikherneet, sitä suuremmalle väkimäärälle sörsseli riittää, arvelen).

Van, tulipa hyvvää. Kun satuttiin vielä työntämään uuniin omenoita, kaurahiuteleita, kanelia, siirappia ja öljyä, niin kaamos lennähti kauemmas.

Kiitos Antti Rinta-Huumo ja Saku Tuominen mukavista ruoka-ajatuksistanne.   

Koska elämä ilman musiikkia on virhe ja Faunin iltapäivässä soitettiin juuri Sevillan parturia soikoon iloksenne tai harmiksenne Rosinan aaria Elena Netsajevan laulamana, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Cgto3Wgo 

Joulua yliannostuksella vai ilman

 

Maija Pennan kanssa pidettiin
Kuhmon ainoaa kirjakauppaa
yrittäjänaisten myyjäisissä
ja pidetään vielä uudestaan
Naisten messuilla 1.12.2024
Molemmat Kuhmon Kelolla

Joulu on ikivanha valon juhla, sitä on vietetty Euroopassa jo ennen kristinuskon voittokulkua. Talvipäivän seisaus merkitsee toivon heräämistä, pimeä talvi kääntyy kohti kevään valoa.

Kristuksen äiti oli valloitetun maan vähemmistökansalainen, nuori nainen, joka oli tullut raskaaksi ennen avioliiton solmimista. Synnytti ulkona eläinten suojassa, ensimmäisenä tieto levisi ulkoilmatyötä tekeville paimenille. Koko traditio alleviivaa vaatimattomuutta, lapsen syntymän riemua olosuhteista ja äidin statuksesta huolimatta. Tätä me muutaman vuosikymmenen yltäkylläisyydessä eläneet emme muista, emmekä aina sitäkään, että kaikilla ei ole nykymaailmassakaan yhtä paljon.

Iloisia matkailijoita Intian Keralan maakunnasta (32 milj. 
asukasta) saatiin rauhoittumaan lumisodasta
ryhmäkuvaan Rovaniemen Ounasvaaralla

Toisen kotipaikkakuntani, joulupukin virallisen kotikaupungin Rovaniemen Pajakylässä on joulu ainainen. Joulunavaus merkitsee muualla joulukaupankäynnin lähtölaukausta, koska suomalaiset ostavat joululahjoja. Joskus kulkusten kilkutus jo lokakuulla, heinäkuusta puhumattakaan ottaa korvaan. Onko joulu karannut käsistä.

Kyllä ihminen juhlaa kaipaa, ja joulu merkitsee iloa, uuden elämän toivoa.

Koska joulu oli Neuvosto-Eestissä kielletty, kansainvälisesti menestyneimpiä kirjailijoitamme, puolieestiläinen Sofi Oksanen pitää joulukuusta työhuoneellaan läpi vuoden. Moni askartelee hienoja joulukoristeita tai tekee joulukortit itse. Lähes kaikki rakastavat jouluruokia, laatikoita, rosollia, kinkkua, tortuista, pipareista ja joulukakuista puhumattakaan.

Lapset rakastavat rutiinia, kauniisti toistuvia perinteitä. Muistan oman ja omien lastenikin alakulon, kun joulu lakkasi tuntumasta ihan siltä samanlaiselta, oikealta, odotettavalta kotijuhlalta edeltävine kirkon joululauluineen, kuusenhakuretkineen, leipomisineen. Joulupukin tulon leikki oli myös tärkeä. Kun valistuneeksi itseäni kuvitelleena äitinä kerroin nelivuotiaalle, että joulupukki on leikkiä, pieni tyttö vastasi itsevarmasti: ”Joulupukki ON olemassa, olen tavannut hänet usein Napapiirillä.”

Joulurauhaa kullekin sopivalla tavalla!

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisen verkkosivuilla 25.11.2024, seuraavana päivänä paperilehdessä. Iloksesi ei mitään joulumusiikkia, vielä, vaan J Karjalaisen uusi ihana kesälaulu, bitte schön: https://www.youtube.com/watch?v=wSV7focv48E  - ja jos vielä ennätätte Puolangan pessimistien Viralliseen joulujuhlaan, menkää! Se pidettiin eilen Kuhmo-talolla, ja pettymys oli syvä, ainakin niillä, jotka eivät enää mahtuneet juhlaan mukaan, kun se oli ihme kyllä loppuun myyty.

Meillä myrsky kaatoi vain 
yhden puun vaan hiki 
siinä tuli moottorisaha-
manusavotassa 

Perusteluja perukassa piileskelyyn

 

Kylille tultuani kuulen usein kysymyksen, missä piileskelen. Perukassa, vastaan.

Perusteluja perukassa piileskelyyn riittää. Syksyllä rannasta lähti lentoon harmaahaikara! Kipitin äkkiä sisään hakemaan kiikarit, staijasin varttitunnin kunnes kaislikossa kalastaja häipyi näkymättömiin. Kylmä tarttui, mutta olin iloinen, koska en ollut ikänä nähnyt luonnossa harmaahaikaraa. Heräsin auringonnousun aikaan tarkistamaan aamukaislikon, näkyi taveja. Iltapäivällä tuo hurmaava honkkeli näyttäytyi taas.

Kotini on varsinainen piilokoju. Nisäkkäistä ovat jättäneet pihapiiriin jäljet karhu, ahma, ilves ja saukko. Karhu oli sama, joka päätyi Puolustusvoimien Vuosangan harjoitusalueelle nostelemaan telttojen liepeitä ja piti ampua. Otus oli Venäjällä sen vuoden suurin uutinen Suomesta: ihmettelivät, miksi se piti tappaa, eikö sitä olisi voinut lähettää Venäjän duumaan talveksi nukkumaan, kun siellä nukutaan muutenkin.

Kerran epäilin sutta, kun tinttien talimakkarat ehtimiseen häipyivät ja hangelta löytyi isoja pitkäkyntisen tassun jälkiä. Ei ollut susi, sillä petoyhdysmies tunnisti jäljet usein vapaana laukkovan laikakoiran jäljiksi. Kuulin, ettei omistaja leikkaa sen kynsiä. Näinkin tuon ison ruhvakkeen. Näyttäytyneet ovat myös piisami, minkki ja kettu. Minkille luettiin kuolemantuomio, mutta ei antaudu. Piileksii.

Haapana, sinisorsa, koskelot, laulujoutsen, haukat, lokki ovat taviksia. Kerran lensi mustalintuvitja Lentualla, keväisin ja syksyisin näkee hanhia ja kurkia. Häkellyin nähtyäni lumihanhiauran, joka lienee tietäjien mukaan voimakkaiden tuulten mukana tullut Atlantilta. Lapinpöllö, palokärki, puukiipijä, pyrstötiainen, teeri, pyy ja suopöllö käyvät vieraisilla, mustarastas ja kulorastas laulavat alkukesästä. Sinirinnan löysin kuolleena, epäilin tihutyöstä senaikaisia murhanaisiani, kissoja. Murhanaiset ovat nyt kissojen taivaassa, ja pihajänes kotoutui.

Muitakin syitä on, mutta eikös kuvatussa ole jo tarpeeksi perusteita perukassa piileskelyyn.

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 19.11.2024. Lunta tulla tupruttaa, jälkiä ei näy. Saatteeksi kuhmolaisjuurisen, luhankalaistuneen Litku Klemetin uudelta levyltä ihana elukkalaulu, Jos olisin koira, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=sNbJCzzF40E  Kuvat ovat etu- ja takapihalta,

viinimarjaviljelyn takia kaiskuteltu huljakka aukko ei nävy