Vaikenemisen taidosta

 

Kriitikko on harvinainen ammatiksi. Silti osaamme me tavalliset haveriset, huotarit ja valtaset kritisoida, arvioida poliitikkoja, telkkariohjelmia, elokuvia, kirjoja, konsertteja, valtiota, kuntaa, naapureita, sanomalehtikirjoituksia, toisten mielipiteitä ja työtä. Lisänneekö kritiikki hyvää maailmassa, Kainuussa, Kuhmossa.

Demokratian edellytyksiä on luonnollisesti vapaus ilmaista mielipiteensä myös silloin, kun se on valtavirran vastainen. Avoin keskustelu vie kehitystä eteenpäin. Se, mikä kaksi vuosikymmentä sitten tuntui mahdottomalta tai oli tuntematonta, voi olla nyt yleinen käytäntö tai hyväksytty ilmiö, myös huono laadultaan.

Sananvapaudesta on intetty värikkäästi sosiaalisen median saapumisen jälkeen. Moni ei ole sinne ole koskaan vaivautunut, moni on lähtenyt pois. Säästyvät turhalta sälältä, minäilyn vastenmielisiltä ilmiöiltä sekä digihuijareilta. Menettävät ehkä jonkun mukavan ryhmän.

Sosiaalisella medialla ei ole perinteiseen verrattuna päätoimittajaa, joka vastaa sisällöstä. Alustatalouden kassanvartijat karsivat jonkin verran sopimatonta, yleisten siveyskäsitysten vastaista tai vihapuhetta. Algoritmit ruokkivat kuitenkin kuplassaan ähkiviä.

Kun mielipiteiden ja kritiikin ilmaisu on somessa erittäin helppoa, keskustelun taso laskee. Ihmiset eivät malta pohtia ajatuksiaan ennen kuin heittävät ne ilmoille. Kun ennen lähetti käsin tai kirjoituskoneella laaditun viestinsä sanomalehden yleisönosastoon, joutui käyttämään aikaa sen muotoiluun. Postittaminenkin antoi harkinta-aikaa. Lopulta toimitus päätti, onko mielipide julkaisemisen arvoinen.

Aikamme suosii individualismia, mielensä pahoittamista, egosentrisyyttä, nopeita räjähtäviä reaktioita. Itsehillinnästä ei juuri puhuta tai kirjoiteta. Joskus tuntuu, että negistelijä, kielteisyyden viljelijä tai mielensä pahoittaja heijastaa omaa sisintään enemmän kuin arvioimaansa, esitystä, ajatusta, normia tai ihmistä.

Olisiko jaloin kritiikin laji kehittynyt itsekritiikki. Onko joskus viisainta peräti vaieta. Ainakin minulla on vielä opettelemista.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 29.8.2023. Palanpainikkeeksi pikkuvanhan nuoruuteni suuri biisi, Bob Dylania, ollos hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=1iHhWh9FtsQ. Kuvissa kesää, jota on vielä jäljellä. Perhosia pörräsi vielä eilen todella paljon, tämän tunsin, suruvaipan.

Älä lyö Raamatulla päähän

 

Karjalan Valistajat -ikoni 
Kuhmon heille pyhitetyssä
ortodoksikirkossa

 Raamatun kirjat ovat syntyneet pari tuhatta vuotta sitten, Vanha testamentti on vielä vanhempi. Tuntuu oudolta, että joskus sieltä noukitaan vain osa senaikuisista lausahduksista. Ihmiskunta on loikkinut viimeisten vuosisatojen aikana jättiläissaappain eteenpäin, lääketiede, fysiikka, kosmologia, biologia, evoluution oivaltaminen ja ihmiskehon ja -mielen ymmärrys saavat ihmiset kukoistamaan ja elämään pitkään.

Kreationisteille ja homofoobikoille tekee mieli esittää muutama nenäkäs kysymys. Jos Raamatun ottaa kirjaimellisesti, pitääkö hyväksyä lapsiavioliitot eli 9–13-vuotiaitten pikkutyttöjen naittaminen iäkkäille ukkeleille, prostituutio, sivuavioliitto, moniavioisuus eli runsaslukuinen vaimojoukko ainakin rikkaille ja lankousavioliitto, jossa leskeksi jäänyt naiseläjä saattoi saada lahjana veljen siittämään edesmenneeltä siittämättä jääneitä lapsukaisia.

Miltä maistuisi orjuus noin niin kuin omalla kohdalla. Entäpä vääräuskoisten tappaminen pelkän väärän uskon takia. Olisiko kiva kivittää kuoliaaksi hairahtunut naapuri. Katkaista marketin myymälävarkaan käsi.

Jos ottaa kirjaimellisesti todeksi kaiken, mitä ihmiskunta osasi ja ymmärsi parisen tuhatta vuotta sitten, onko loogista hyväksyä uusimpia innovaatiota kuten verensiirtoja ja kuvantamista sairauksien hoidossa. Kieltäytyykö sytostaattihoidoista. Entäpä keksinnöt, pitäisikö sähköposti, kännykät, digitelevisio ja Spotify nakata nurkkaan.

Suomen ortodoksinen kirkko juhlii 100 vuoden itsenäisyyttään. Kirkon kansainvälisen johtajan, patriarkka Bartholomeuksen viesti ortodoksilehti Aamunkoitossa oli, ettei ortodoksisuudessa ei ole tilaa fundamentalismille. Hän kehotti perehtymään tieteen saavutuksiin.

Juudean nuori kapinallinen Jeesus viesti inhimillisyyttä. Lähimmäistä saa rakastaa, oli tämä musta tai valkoinen, vieraan kulttuurin edustaja tai naapurin kirkkouskovainen. Ihminen on arvokas riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, pukeutumisesta tai maantieteestä. Missä on rakkautta ja hyväksyntää, lempeyttä ja välittämistä, Hän elää.

Nenäkkäät kysymykset tulivat julki Kuhmolaisessa 18.8.2023. Höysteeksi Eppujen vanha biisi, Pidetään ikävää https://www.youtube.com/watch?v=M3XbjoGUGZg

Huomattavasti myöhemmin korjasin virheen: Suomen ortodoksinen kirkko täyttää tietenkin 100 eikä 150 vuotta kuten alkuperäistekstissä luki. Hönelö mikä hönelö olen.

Kaksi erilaista festivaalikohtaamista

Kiihkeän kesän, yöttömän yön upeaa antia ovat festivaalit ja niiden suomat kohtaamiset. Kävijät, yhteisöllisyys, keskustelut ovat lähes yhtä suurta antia kuin musiikki, elokuvat tai urheilu. Kiitos järjestäjille, yrityksille, talkoolaisille ja kunnille juhlien mahdollistamisesta.

Istuin Kuhmon kamarimusiikissa kaksi ja puoli tuntia suorasukaisen ihmisen vieressä. Kysyin kohteliaan englanninkielisen ohikömpimispyynnön jälkeen hänen kotimaataan, enkä heti arvannut, kun hän kertoi tulevansa auringonlaskun maasta.

Tuumi demokratian olevan kotimaassaan nykyään huonolla tolalla. Maassa on säädetty laki, jossa hallintoelinten valinnan tukiaisissa ei ole rajoitteita. Kertoi sen jälkeen päättäjäjoukon koostuvan suurimpien ja ahneimpien yritysten lobbareista.

Kertoi edelleen, että maassa ammuskellaan usein. Maahanmuuttajilla, tulivatpa mistä ilmansuunnasta tahansa maan kukoistavan energiateollisuuden takia, ei ole peruskansalaisen silmissä ihmisoikeuksia, ovat roskasakkia. Sanoi ainoan syyn asua yhä kotivaltiossaan olevan se, että kaksi sisarusta asuvat naapurissa.

Aiemmin oli unohdettu keskiluokan ja pienipalkkaisten tarpeet. Maa on jyrkästi jakautunut, eikä dialogia käydä.

Hän oli toistamiseen Suomessa viihtymässä lempimusiikkinsa parissa. Tulee ensi vuonnakin. Työskentelee kyberturvallisuuden parissa.

Kotimaansa on Texas. Kauhistuin vierustoverini loppupäätelmää, sillä hän sanoi pelkäävänsä sisällissotaa. Ajatukset edeltävät puheita, puheet tekoja.

Ennen yhtenäisen Suomen pitää ottaa opiksi maailmalla jylläävästä polarisaatiosta ja estää sen kauheimmat seuraukset. Kotimaamme kesän tappelukset kertovat keskinäisen ymmärryksen kadosta.

Venäjä ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat vaikuttavat moraalin lilliputeilta. Naisten ja vähemmistöjen oikeuksia kavennetaan, aseet puhuvat. Sotaa sanotaan erikoisoperaatioksi, vaikka ihmisiä, lapsiakin kuolee.

Suurvaltamaineen takia näihin maihin muuttavat kuvittelevat ainakin leipää riittävän. Suurvaltojen arvot ovat johtaneet siihen, ettei koulutukseen satsata, ja terveydenhuolto riippuu rahasta. Katkeruus syventää jakolinjoja.

Historiasta voi oppia, ja ihmiskunnan työnteon kuten tutkimuksen hedelmiä tulee käyttää. Perustarpeiden ja koulutuksen laiminlyönnistä ei seuraa mitään hyvää. Suurvalloiksi kuvitellut maat kuten vierustoverini USA ja Venäjä eivät ole sitä mitä ne havittelevat olevansa, suunnannäyttäjiä.   

Mikä on pientä ja mikä suurta, vallalla ja rahalla pullistelu vai hyvä elämä.

Tuli myös kannustava muisto. Toisessa konsertissa hiljainen mies vaihtoi paikkaa paremmin nähdäkseen. Oli potenut aivoverenvuodon, menettänyt puhekykynsä, mutta ei kykyä nauttia maailman parhaasta musiikista. Tytär tuo isänsä joka kesä kuulolle, yhteinen rakkaus kauneuteen yhdistää. 

 Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 14.8.2023. Uusin lied-rakkauteni on baritoni Aarne Pelkonen. Koska lyhyen ja kiihkeän elämän elänyt Franz Schubert ei lakkaa minua itkettämästä, häntä siis: https://www.youtube.com/watch?v=9fOS9EVvoj8

Matkailu vaatii paljon työtä

Aamupatikoinnilla, Pano Lefkara, Kypros

 Matkailu buustaa elinkeinoelämää. Pandemia lisäsi luontomatkailua, kansallispuistojen käynnit pompsahtivat yli neljän miljoonan vuodessa. Kun koronarajoitukset laukesivat, suomalaiset rynnivät ulkomaille. Matkailun kasvupotentiaali on kansainvälisessä matkailussa.

Kuhmossa on toivottu matkailun viriävän myös festivaalikauden ulkopuolella. Matkailu kehittyy matkailukeskusten kautta. Lähin esimerkki on Vuokatti, jossa urheiluopisto ja rohkeus uusiin avauksiin ovat hedelmöittäneet liikuntaan perustuvaa perhematkailua.

Idän Taiga on tehnyt hyvää työtä, tuotteet ovat kunnossa. Myös harva asukasluvultaan Kuhmon kokoinen kunta tarjoaa niin paljon kulttuurikohteita kuin Kuhmo. Missään muualla ei ole Juminkekoa, Kuhmo-taloa, Petolaa, Talvisota- ja Tuupalan museota ja Jyrkänkosken tukikohtaa.

Ruokapaikat, uudet ja pitkäikäiset ovat kuhmolaisen näköisiä. Hotelli Kainuu, Hotelli Kalevala, Lentiiran lomakylä sekä pienemmät majapaikat palvelevat. Puitteet luo itäinen metsä- ja järviluonto, melonta, metsästys ja kalastus tai petojenkatselu vetävät.

Kalevalakylä ei ole täyttänyt odotuksia. Kylä rakennettiin työllisyysvaroin. Silloinen työministeri tumppasi tupakan rönttöseen. Oliko ele enne?

Kuusi vuotta sitten onnistuttiin saamaan kansainvälinen operaattori Kalevalakylään. Hanke ei noussut jaloilleen.

Julkisuudessa ei ole tuotu esille sitä, että pankit ja matkailuinvestoijat lopettivat Pohjois-Suomen matkailun rahoituksen kertaheitolla koronan tuloon. Kuhmoon halunnut brittioperaattori ei ollut ainoa, jonka hanke tyssäsi. Investoreita pelotti lisäksi Kuhmon rajanaapurin aloittama sota.

Nyt rahaa alkaa tulla investointeihin, hotelleja rakennetaan, uutta syntyy.  Kuhmossa kannattaa pyrkiä buumiin mukaan ammattimaisin voimin. Ensimmäinen miljoona investointeihin on aina lujassa. Jokainen voi suhtautua myönteisesti yrittäjiin, sekä vanhoihin että uusiin tulijoihin. Jarrumiehiä ei tarvita.

Kuhmoon tarvitaan esimerkiksi närväpäinen yrittäjä, joka ensin tekee huikeat verkkosivut, käy Singaporessa myymässä muutaman tuhat matkaa Kuhmoon ja käynnistää rakennustyöt hereitten investoreitten avulla. Vai innostuisiko Peera Hotels? S-ryhmä?

Matkailu vaatii paljon työtä, yrittäjiä, rahaa ja henkistä tukea. Mitään ei ole menetetty.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 8.8.2023. Kuvissa lisää muistoja.

Belgialaisia kamarimusiikkivieraita
Kuhmon Karjalan Valistajien kirkossa
Uskonnot, kulttuuri kiinnostavat poikkeuksetta
keskieurooppalaisia festivaalivieraita

  

 

Pikkusiskon ja seurueen kanssa limassolilaisessa
katuravintolassa, Kyproksella, 
ruokakulttuuri ja nimenomaan se alkuperäinen yleensä kiinnostaa - meillä on rikas leivontaperinne, kala ja riista, marjat mahtavia, lanttukukkoa, naurisvelliä, laatikoita unohtamatta.

PS. Lentäminen tuottaa 2,5 - 3 % hiilidioksipäästöistä, rakentaminen ja lämmitys 30 - 40 %. Minusta ei ole enempää kurmuuttamaan Välimeren maiden pääelinkeinoa matkailua ilmiselvän ilmastonmuutoksen takia. Uskon ongelmien mutkistuessa myös ratkaisujen määrän lisääntyvän. Ja käyn vähintään kerran vuodessa ystävieni ja sukulaisteni luona.