Äänestä, älä nuku

 

Suomalaiset äänestävät laiskasti. Joku väittää, että kyse on siitä, että asiat ovat hyvin. Toinen taas, ettei uskota yhden äänen vaikuttavan. Kolmas vierastaa politiikan henkilöitymistä ja räyhääviä vaalikeskusteluja. Neljäs valittaa, ettei ole hyviä ehdokkaita.

Pitkään suomalainen puoluekenttä oli muuttumaton. Keskusta, Kokoomus ja SDP keikkuivat keulilla. Perussuomalaiset muuttivat kuvion. Nukkujiakin on herännyt äänestämään perussuomalaisten näkemysten takia.

Tulevia vaaleja voi luonnehtia jännittäviksi.  Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset ovat mahtuneet kyselyissä virhemarginaalin sisään. Yllättääkö maakuntien ja Kainuun valtapuolue Keskusta? Miten pienemmät pärjäävät?

Älä jätä äänestämättä. Avointa demokratiaa parempaa ei ole. Jos olet perusteellinen, lue puolueohjelmat verkkosivuilta. Jos et kehtaa, käy vaalitilaisuuksissa. Kaikkein helpointa on pyörittää median vaalikoneita. Ne ovat kehittyneet.

Arvioi ehdokkaiden kykyä paneutua asiakirjavuoreen, joka lainsäätäjiä odottaa. Älä perusta ääntäsi ehdokkaan olemukseen, vaan arvioi arvot, kyky analysoida, tehdä yhteistyötä oman puolueen ja toisten alueen edustajien kanssa. Kuhmosta on paikkakuntalaisia tarjolla, joten lienet jo heitä tavannutkin.

Puolueet ovat joskus liikuttavan samankaltaisia. Kokoomuksen edustajat ovat tuoneet esille Kuhmon kamarimusiikin kävijän, Vasemmiston edesmenneen Outi Ojalan näkemystä. Ojala tuumi, että köyhän paras turva on terve valtiontalous.

Kyselyjen mukaan suomalaisten mielestä ykkösteemoja ovat energia ja terveyspalvelut. Jälkiviisaana voi huokaista, että parikymmentä vuotta terveyspalvelujen kanssa mähmelöitiin, kun olisi pitänyt jo toimia. Ongelmat kumuloituivat, pulaa on rahasta ja työntekijöistä. Eduskunta päättää hyvinvointialueitten rahoituksesta.

Eduskunnan soisi olevan läpileikkaus Suomen kansasta. Soisi, että siellä tekisi työtä yhtä paljon naisia kuin miehiä, nuoria kuin vanhoja, pitkälle koulutettuja ja elämänkoulua käyneitä. Vaalien lopputulos on käsissäsi pian.

Jos aiot jättää äänestämättä, kerro syistä Kuhmolaisen verkkosivuilla. Syyt kiinnostavat.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa eduskuntavaalien viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä 28.3.2023. Muistan aina isääni kun pääsen äänestämään, hänen nuoruuteensa ja loppuelämäänsä vaikuttivat syvästi sotavuodet rintamalla. Kevennykseksi lapsuuden ihanteeni Simo Salmisen Politiikkalaulu, ole hyvä  https://www.youtube.com/watch?v=tuWMmdSmTbA

En ala kestävyysvajeeksi

Ikäihmiset ovat innokkaita kulttuurin ystäviä,
luksuksesta en ole kuullut kenenkään puhuvan.
Kuva Kuhmo-talon Lentua-salista. 

 Ikäihmiset ja hoitajat ovat oppineet ministeri Kataisen ajoista alkaen olevansa yhtä kuin kestävyysvaje. Molemmissa ryhmissä naiset ovat enemmistönä.

Valtion velan arvioidaan kasvavan tänä vuonna 156 miljardiin. Suomen valtionvelka on Euroopan keskitasoa. Työikäisten vähentyessä pian uusi hallitus pohtii ymmärrettävistä syistä säästöjä. Toivottavasti uusjako on oikeudenmukainen, pärjääjiltä leikataan ja todella tarvitsevilta ei.  Kuinka käy vanhusten?

Luonto on johdonmukainen. Synnyttyä kasvetaan, aikuistutaan, ikäännytään, ellei kuolo korjaa kesken kulkutien. Jako tuottaviin ja kuluttaviin yksilöihin on ihmisarvon vastaista, vaikka onkin vallitseva ideologia. Vai onko?

Posiolaisten mediaani-ikä on jo 61 vuotta (LK 31.12.22). Pöljän matikalla tuosta seuraa asukaskato. Jos uusia posiolaisia ei pelmahda muualta, väestö vähenee. Vai vastaako Posio ekologisesti älykkäästi ylikansoitus- ja ylikulutushuoleen?

Tilastojen isän Rasmus Aron mukaan v.1972 Suomessa oli 25 yli satavuotiasta, v.2021 jo 1 107 ja v.2040 peräti 2 255. Samoina vuosina oli aluksi vain seitsemässä nykykuntajaon 309 kunnasta viidennes eläkeläisiä, nyt jo 280:ssa, v.2040 jo 304:ssä eli lähes kaikissa. Vanhusten määrä ei kasva yllättäin.

Krempat lisääntyvät mutta monimuotoisuus rehottaa ikäihmisissä. Suuri osa ei aiheuta merkittäviä kuluja vaihtuville valtionvarainministereille. On rokkikukkoa ja joogamummua, maailmanmatkaajaa ja himatuikkua, lastenlasten mummuttaja-ämmiä ja erästäjä-äijiä.

Eläköityneiden työssäkäynti lisääntyy. Eläkeläiset puurtavat myös kolmannella sektorilla, hoitavat lapsia ja omaisia, auttavat naapureita, maahanmuuttajia ja tavaralähetyksin sodan ahdistamia ukrainalaisia. Käyvät konserteissa ja teatterissa tuoden lipputuloja. Harmaapääindeksi on korkea Korundissa ja Lappia-talolla. Mikä olisi tekojen panos bruttokansantuotteeseen, jos kaikki otettaisiin huomioon.

Posiolaisten mediaanin ylittäneiden kannattaa välistä vilkaista peiliin. Kasvaako ymmärrys iän myötä? Elänkö terveellisesti? Olenko kehityksen jarru vai hyvä esimerkki lapsille, nuoremmille työkavereille? Takerrunko menneisyyteen?

Ikä tuo parhaimmillaan kykyä säteillä tyyneyttä, toiveikkuutta, selviytymistä tästäkin energiakriisistä ja inflaatiosta. Kun on nähnyt monta taantumaa ja nousukautta, tajuaa talouden aaltoliikkeet.  

Soisi ikäihmisille huolettoman vanhuuden. Eläke voi olla keljun pieni, vaan eipä kaiken maailman rientoihin enää tarvitse laukatakaan. Vain kiinnostaviin. Uusien hyvinvointialueitten soisi toimivan, etteivät vain vakuutetut pääse vaivoistaan.

Itsereflektio, omien pöljyyksien huomaaminen ja niille lempeä naureskelu on hyväksi. Tuokoon ikä hullua huumorintajua, reilua rakkautta ja kuulasta viisautta, ei suostumusta kestävyysvajeeksi.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 27.3.2023. Höysteeksi vanhaa kunnon Beatlesia, When I´m sixty four, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=wUDRIC5RSX4

 

Joutilaisuuden ylistys

Olen eläkeläinen. Minusta olisi mukavaa, jos minua jo kutsuttaisiin vanhukseksi. Helsingin Sanomien mielipideosastolla jotkut paheksuivat vanhukseksi kutsumista lähinnä sen takia, että mielipidetutkimusten yläikärajaksi on läväytetty 79 vuotta.

Olen ollut vauva, tyttö, teini, aikuinen nainen ja kyllä minä haluan tulla vanhukseksikin, ei senioriksi tai ikääntyneeksi. Viimeksi mainittu kuulostaa hapantuneelta maidolta.

Koska vanhuus on enimmäkseen esillä kielteisenä ilmiönä, päätin paljastaa hyvin varjellun salaisuuden, kolikon toisen puolen: vanhuus on nykyään kivaa. Hei mummut ja ukit, kertokaa kaikille, että on mahtavaa olla vapaa kuin taivaan lintu. Pitkää ikää on toivottu ja tavoiteltu, sen saavuttaneina iloitaan ja riemuitaan.

Aurinko heittelee timantteja Lentuan hangille, talvikalastajat ovat ilmaantuneet ilokseni. Lumi on kuin kermavaahtoa. Pelkkä maisemaan keskittyminen aamukahvin venyessä valaa onnea kuin sulaa suklaata mieleeni. Kolme sanomalehteä luettu. Takana ovat kiireen värjäämät, aikataulutetut vuodet.

Olemme kasvaneet uskoon, jonka mukaan otsamme hiessä meidän tulee syödä leipämme. Entäpä jos olemme erehtyneet. Tutkijat väittävät, että innovaatiot ja oivallukset syntyvät rennossa, keskittyneessä tilassa.

Myönnän, että ilman nuorempien, työikäisten ponnisteluja en mussuttaisi kahvini kanssa korvapuustia, jonka ainekset ostin kaupasta. Kaikki työ on arvokasta.

Eläkeikää hiissataan ylöspäin. Se lienee älykästä, sillä nykyajan eläkeläiset ovat huomattavasti terveempiä kuin raskaassa ruumiillisessa työssä ikänsä raataneet vanhempansa. Jos vanhat ovat hitaampia, saattaa äly ohittaa monta kapeikkoa kokemuksen takia. Vanha kettu juoksee suoraan, nuori mutkittelee voimaansa tuhlaten. Eläköityminen saa olla yksilöllistä.

Kaikki ikävaiheet ovat arvokkaita, niissä on erilaiset ilonsa. Enimmäkseen eläkeläiset ovat iloisia ja tyytyväisiä. Eivät kaikki, eikä heitä saa unohtaa.

Suunnittelen äänestäväni vaaleissa ihmistä, joka näkee tulevaisuuden valoisana ja on valmis tekemään työtä sen eteen, että ihmiset saavat tavan takaa nauttia kiireettömästä joutilaisuudesta myös kesken työuran vanhuuden lisäksi.  Keinoista intetään parhaillaan.

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 14.3.2023, ja lopuksi karkkia korville, mummut ja papatkin tykkäävät serenadeista, antaa paukkua, Julien Prégardian, ihana tenori:  https://www.youtube.com/watch?v=KN8FRXUBgJ0