Kasvattivatko boomerit itsekkyyteen

Esimerkki entisajan kestävästä kulttuurista, 
kapioarkun kansi. Jos vain Rovaniemelle 
pääsette, käykää maakuntamuseon
kapioarkkunäyttelyssä.

Kreikkalaisen taruston Narkissos, komea nuorukainen ihastui ikihyväksi nähtyään kuvansa lähteessä, jäi tuijottamaan kuvaansa ja lopulta kuihtui nälkään. Narkissoksen nimi näkyy kaltaisteni keittiöpsykologien roiskimana narsisti-terminä.

Marinin bailailuista viis. Pelättiin mainehaittaa. Marinin tueksi postasivat kuvia tanssiva Hillary Clinton ja Joan Baez, mepit painoivat t-paidan: Keep on rockin’ #Sannamarin.

Kesäinen hässäkkä herätti sukupolvien välisen kuilun pohdintaan.

Pääministerissä ihmetytti aiemmin pieni puhetapa, asia, mistä syy voi kuulua boomereille. Pätevä ja sanavalmis johtaja aloittaa välistä lauseensa pronominilla itse tai minä. Lienee päivänselvää, että puhuja esittää nimenomaan oman näkemyksensä. Jos esittää jonkin koalition näkemyksen, se tulee sanotuksi. Ei ole kyse sukupuolesta, minäilyä harrastavat nuoret miehetkin.

Ennen kasvatettiin sananlaskuilla kuten ”minä ite se on pappilan musta sikakin”, kun joku sortui minä- tai itse -sanaa hokemaan tai ahmimaan toistenkin nallekarkit.

Marinista löytyy googlettamalla 132 miljoonaa osumaa, presidentti Niinistöstä vain kaksi miljoonaa. Minäily on ajan henki. Pidettiinhän Helsingissä jo ”I love me”-messutkin.

Minäilyyn törmäsin työnantajan roolissa. Kun 2000-luku eteni, alkoivat työpaikkahakemukset muistuttaa mainostoimiston tuotoksia. Kerran laskin hakemuksesta 27 ”minä”-sanaa.

Myös sävy muuttui. Työt ovat asiakeskeinen juttu, olivatpa siistijän tai opettajan hommia. Muuan päälliköistä kertoi hakemuksia läpikäydessä siirtäneensä syrjään hakemuksen, joka alkoi tuttavallisesti: ”Hei August”.  Nimen muutin, ei ollut Augustia työkaverina. Terveisiä sala-Augustille.

Sisarusparvet olivat ennen suuria. Minäilyä kitkettiin. Perheet ovat pienentyneet, mikä on ekologisesti älykästä.

Marin ei ole narsisti. Ikäpolvensa on kasvatuksen ja ajan hengen tulos. Aiemmin kasvatus saattoi olla lannistavaa. Vaihtuiko se lannistettujen vastalauseena toiseen laitaan, kun saivat lapsia. Tästä voi syyllisyyshakuinen boomer ottaa syyn ikäpolvelleen.

Ovatko boomerit onnistuneet kääntämään vaatimattoman suomalaisuuden huomiotalouden kannustamana persoonaa korostavaan itsekeskeisyyteen. Viekö se tilaa terveeltä itsekritiikiltä?

Pakina ilmestyi Kuhmolaisessa 20.9.2022. Nyt ei tule Joan Baezia vaan lempparini Kollaa kestää ja Jäähyväiset aseille, loppukoon kauhea sota Ukrainassa, https://www.youtube.com/watch?v=al25nHa7sOs  

Esimerkki Rovaniemen seudun
200 vuotta vanhojen kapioarkkujen
ornamenteista. 

 

Markkinaliberalismi, ahneuden evankeliumi

muisto elokuulta, Lentua, Sikosaari

Ekonomisti Sixten Korkman vertaili viime syksynä pohjoismaita ja neljää angloamerikkalaista maata, Yhdysvaltoja, Britanniaa, Australiaa ja Kanadaa (HS 30.11.2021). Korkman totesi, että veroaste oli pohjoismaissa verokkimaita noin kymmenen prosenttia korkeampi. Toiseksi Korkmanin mukaan tuotanto henkeä kohti on kuitenkin korkeampi Pohjoismaissa, jopa ilman öljyllään rikastunutta Norjaa. Suomi laskee Pohjoismaiden keskiarvoa, mutta pärjää Kanadaa ja Britanniaa paremmin.

Kolmanneksi Korkman painotti, että angloamerikkalaiset maat ovat eriarvoisia, tuloerot suuria ja köyhyys tavallisempaa kuin Skandinaviassa. Pohjoismaissa luotetaan enemmän instituutioihin kuin muualla. Kirsikkana kakun päälle suomalaiset ovat arvioineet itsensä viidesti maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Korkmanin vertailun jälkeen Venäjän hyökkäysota sotki lisää koronan kurittamaa maailman taloutta. Britit johtavat Euroopan inflaatiotilastoa, mihin EU-erolla on suuri vaikutus. Uusi pääministerinsä aikoo laskea veroja.

Olemme tottuneet itkeskelemään korkeaa veroastetta. Ehtimiseen törmää väitteeseen, että matala verotus parantaisi talouden tehokkuutta. Matalan verotuksen maat eivät siis loista vertailuissa. Pohjoismaissa veroja käytetään läpinäkyvästi koulutukseen ja sosiaaliturvaan, mikä pienentää terveydenhuollon osuutta kansantuotteesta esimerkiksi verrattuna vakuutuksilla pyörivään Pohjois-Amerikan malliin.

Arvostan Korkmania. Onko tuotannon määrä kuitenkaan hyvä mittari. Maapallon luonnonvarat ovat rajallisia. GTK ja VTT varoittivat, etteivät maailman mineraalivarat riitä vihreään siirtymään. Epäilen jatkuvan kasvun ja kasvavan tuotannon hyödyllisyyttä. Riippuuko todellinen hyvinvointimme siitä, kuinka paljon kamaa, pikamuotia, hilavitkuttimia tuotamme? Voisiko kalliin energian suunnata kestävään tuotantoon.

Onko markkinaliberalismi räikeimmillään vain ahneuden evankeliumi?

Ilmasto lämpenee pohjoisen napapiirin yläpuolella neljä kertaa nopeammin kuin etelämpänä. Jäätiköt sulavat ja lumikentät kutistuvat, mikä edelleen kiihdyttää lämpenemistä. Musta maa ja sula merivesi imevät energiaa päinvastoin kuin lumi ja jää, jotka heijastavat sen takaisin ilmakehään. Ilmiö kiihdyttää lämpenemistä.

Talouden ongelmat ja maapallon tulevaisuus eivät ratkea voivottelemalla. Ihmisiä on liikaa luonnonvaroihin nähden. Pitäisikö lakata suremasta Suomen matalaa syntyvyyttä, vaan pikemminkin iloita siitä. Tulijoita olisi helpottamaan työvoimapulaa. Kansantaudit vähenisivät geeniperimän monipuolistuessa.

Pitäisikö varakkaiden tinkiä kulutuksesta, koska köyhillä ei Suomessakaan ole siihen varaa. Kökötämmekö tulevaisuudessa kartanolla hyödyntäen lähipeltojen ja metsien antimia droonien, nelikoptereiden tuodessa suolan ja kahvin. 

Pakina julkaistiin Lapin Kansassa 12.9.2022. Huomasin kommenteista, että saisin yhä selkeyttää tarinointiani. Kommentaattorit eivät ehkä ymmärtäneet kohteliasta Korkmanin opponointiani. Oppia ikä kaikki. 

Iloksenne Kuhmon lahja Suomen indie-musiikin tähtitaivaalle, Litku Klemetti ja Asiatonta oleskelua. Liput on jo plakkarissa hänen Kuhmo-talon tämän syksyn konserttiinsa. Jee. https://www.youtube.com/watch?v=4it6wWS3hnU