Stadilainen löysi kaiken Kuhmosta

 

Aamun auringonnousu Lentualla kesäaikaan

Ajettiin stadilaisen kanssa Helsingistä Kuhmoon. Alkumatkasta Kalasataman pilvenpiirtäjät tökkivät matkalaisten silmiin. Suomalaiset saisivat pysyä aloillaan, tuumittiin. Muuttoliike ei ole hyväksi ihmisen psyykelle, sukuyhteyksille eikä ihmeellisistä pytingeistä päätellen Suomen rakennuskannalle.

Läpi Savon ja Karjalan ajettaessa huumasi vehreys. Nykyinen tai ikuinen metsien häviämisen vaikerrus alkoi kutkuttaa nauruhermoja. Vehreys viritti metsäkeskustelun. Ennen pelättiin puun loppumista, nyt pelätään luonnon katoavan.

Hiilinieluasiat eivät ole yhtä hyvässä kuosissa kuin aiemmin.  Vuoden 2014 metsälaki salli paljaaksihakkuun keskenkasvuiseen metsään. Metsäntutkimuksen tulosten ja hiilen sitomisen kannalta moinen on pöljää. Väljä laki on lisäksi johtanut isompien paljaaksihakkuualueiden syntyyn, mistä kansalaiset hermostuvat. Tuoreimmat valtakunnan metsien inventointitulokset osoittavat, että kasvu pienenee. Eipä ihme, kun parhaassa kasvussa olevia, myös hiiltä himoiten nieleviä metsiä saa kaataa nurin.

Suomen metsäntutkimus on itsenäisyytemme ajan jatkuneen ja palkitun historiansa aikana mittauksin ja analyysein osoittanut, miten metsävarat kehittyvät, minkä ikäisiä metsiä kannattaa käsitellä ja miten. Miksi tutkimusta ei enää kunnioiteta? Miksi mutuilu lisääntyy?

Kuhmossa stadilainen saunoi, söi horsmanlehtisalaattia, patikoi hiljaisilla saloilla ja osallistui Keltasenvaaran metsänterveysretkelle. Hän haltioitui metsistä ja järvistä, alkukesän päättymättömästä lintukonsertista ja aidoista kuhmolaisista ihmisistä.

Kun hän pääsi irralleen shoppailemaan Koulukadulle ja Kainuuntielle, saatiin kuulla kuumottavia kehuja. Stadin friidun mukaan Helsingin keskustasta ei enää löydy vastaavaa ihmiselle tarpeellisten tavaroiden valikoimaa kuin Kuhmosta. Kiitos toimeliaat kauppiaat ja yrittäjät! Pullakahvit kruunasivat ostosreissun. Onnellisena hän nousi linjuriin mukanaan uudet kengät, uusi pusero, uusi munakannel eli kananmunaleikkuri ym jokapäiväisessä elämässä tarvitsemaansa.

Stadilainen löysi kaiken Kuhmosta, luonnon suloisen sylin, tarpeellista tavaraa ja rauhan. Ollaan ylpeitä ihanasta Kuhmosta ja kuhmolaisista.

Kirjoittaja on timoniemeläinen metsänhoitaja. Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 28.6.2022. Perukkalainen on löytänyt useita hengenheimolaisia hesalaisista. 

Reippauspalkinnoksi laulaa Kuhmon lahja Suomen indie-taivaalle eli Sanna alias Litku Klemetti Jääkuningattaresta, taitaa olla jo viiden vuoden takaa, mutta yhä kuulostaa hyvältä, ole hyvä:  https://www.youtube.com/watch?v=PQ8VvTHVz6U

Piru asuu kirkon porstuassa

   

Pyhän Neofitoksen luostarin pihaa,
pyhän keljat ovat vuorenseinämään
kaivettuina. Pafoksesta Kyproksella
noin reilun 10 kilometrin päässä

Arkkienkeli Mikael tuhat vuotta
vanhassa Pedoulaksen kirkossa
Kyproksella, Troodos-vuoristossa

Savolainen mummuni, pommintappaman mummuni sijaistaja oli hyvä suustaan. Kun kirkon jälkeen riekuimme pitkän vaitiolon ja vain veisaamisemme katkoman hiljaisuuden jälkeen mummu tuumi, että piru asuu kirkon porstuassa.

Kirkkoisät tukevat kirjoituksillaan mummun viisautta. Pahuuden kerrotaan väijyvän eniten hyviksiä ja etenkin itseään hyvinä pitäviä. Kerrotaan sielunvihollisen, eksyttäjän piinanneen Kristustakin neljänkymmenen päivän ajan.

Omahyväisyys ja ylpeys loukuttavat ihmisiä luuloihinsa, vaikkei kristinuskoa pitäisikään minään. Antiikin kreikkalaiset muotoilivat demokratian estääkseen itsekkäiden narsistijohtajien raakuuksia. Kirkot ihmisten yhteisöinä eivät ole vapaita pahuudesta.

HS (29.5.22) esitteli Steven Pinkerin ajatuksia. Pinkerin mukaan omahyväisyysharha piinaa ihmiskuntaa. Omahyväisyysharha tarkoittaa sitä, että ihmiset arvioivat vastapuolen argumentteja kriittisesti, suhtautuvat torjuvasti tietoon, joka kyseenalaistaa omat virheelliset näkemykset.

Kolahti. Miellyttävintä on lukea tai kuulla sellaista tietoa, joka pönkittää ennakkokäsityksiä. Koska olemme pieni kansa, yksituumaisuus koetaan hyväksi. Kun kävelysauvat keksittiin, koko kansakunta pyrähti sauvomaan ilman suksia. Muistan ensimmäisen siltojen sauvislenkin ystäväni kanssa, emme olleet päästä eteenpäin, kun homma nauratti niin. Pandemia-aikoihin toteltiin rajoituksia, Nato-mielipiteet vaihtuivat yhdessä yössä.

Kerron esimerkin suomalaisesta mentaliteetista. Saksalainen tutkija tuli taannoin Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalle ja halusi ilahduttaa uusia kollegojaan lukemalla näiden julkaisuja sekä väittelemällä niiden teemoista. Suomalaiset loukkaantuivat. Eivät ymmärtäneet kollegansa osoittavan kohteliaisuutta argumentoimalla.

Yksituumaisuudella on toki hyviä puolia. Valtio säästyi järjestämästä Nato-kansanäänestystä. Ulospäin Suomi on selkeä maa. Silti on hyvä, että erilaiset ihmiset saavat ajatella eri tavalla. Kehittyneen dialogin kautta voidaan löytää hyviä malleja toimia. Suomen kannattaa pinnistellä koko ajan parempaan kansalaisyhteiskuntaan.

Moskovan patriarkaatin arkkipiispa Kirill on Venäjän hyökkäyssodan siunatessaan kammottava esimerkki kirkon omahyväisyysharhan rehottamisesta. Homofobinen Kirill lienee unohtanut, että alkukirkon aikana avioliitot solmittiin käymällä yhdessä ehtoollisella. Kukaan ei silloin kiinnittänyt huomiota siihen, olivatko pariskunnat eri vai samaa sukupuolta.

Katolisen kirkon peitellyt pedofiiliskandaalit ovat toinen julma esimerkki kirkon porstuassa piileskelevästä pahuudesta. Pappien selibaatti poikii sairasta seksuaalisuutta, ja järjestelmä salaa kauhean lapsiin ja myös nunniin kohdistuvan väkivallan.

Kirkot tekevät enemmän hyvää kuin pahaa. Avoimuus torjuu pahuutta.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 20.6.2022. Musiikiksi jykevää körttivirttä, Herännäisnuorten kuoron laulamana, ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=kkbsR0KUPI8  - moinen filosofia ei löydä jalansijaa egosentrisessä ajassamme, eikö vaan