Indentiteettipolitiikasta kirjarovioihin

Woke on Yhdysvalloista tullut käsite, joka tarkoittaa eriarvoisuuden, erityisesti rotusyrjinnän tiedostavaa henkilöä. Identiteettipolitiikka on poliittisen ryhmän muodostumista rodun, sukupuolen, etnisen ryhmän, seksuaalisuuden tai muun ominaisuuden mukaan, ei ideologian tai taloudellisten etujen perusteella.

Pitäisi olla yhdentekevää, syntyykö Enontekiölle vai Kingshasaan, onko ihonväri kelmeä vai ruskea, suuntaako seksuaalisen mielenkiintonsa naisiin vai miehiin. 

Ajatukset edeltävät sanoja, sanat tekoja. Hyvä ihminen ei satuta tai pilaa ei sanoilla eikä teoilla toisia ihmisiä, eläimiä tai luontoa.

Valtion tulee kantaa vastuu harjoittamastaan sorrosta. Suomikaan ei liene viaton kolonialismin painolastista. Jaamme vastuun Saamenmaan vuosisatoja kestäneestä haltuunotosta yhdessä Venäjän, Ruotsin ja Norjan kanssa.

Yhtä lailla pitää turvata vuosisatojen mittaan meidän saamelaisalueelle asettuneiden maahanmuuttajien oikeudet. Sovintokomission työ on vaativa.

#Metoo -liike on tuonut esiin tyttöjen ja naisten kokeman ahdistelun. Se ei ole identiteettipolitiikkaa, kaikki naiset saavat olla äänessä.

Woke-kulttuuri on osa intersektionaalista feminismiä, jonka mukaan syntymässä saatu identiteetti, kansallisuus, ihonväri, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuneisuus ja yhteiskuntaluokka määrittävät sen, kuka osaa ja saa puhua ja mistä aiheesta. Koska identiteetti voi muuttua valinnoilla, toimitaanko fiilispohjalla. Tavoitellaanko hiljentämisellä valtaa?

Identiteettipolitiikka voi luisua oudoille urille. Ontariossa v. 2019 katolinen kouluneuvosto poltti 5000 lasten ja nuorten kirjaa, kuten Asterixeja ja Lucky Lukeja (Emma 1/2022). Haluttiin siivota lasten ulottuvilta alkuperäisasukkaita alentavaa materiaalia. 

Ei tiedetä, mitä alkuperäiskansojen edustajat asiasta ajattelivat. Mahdettiinko koululaisille kertoa, missä kirjarovioita oli viimeksi poltettu.

Nobelisti Nadja Murad kirjoitti kirjan kohtalostaan. Islamistit sieppasivat jesidi Muradin v.2014, tappoivat Muradin äidin ja kuusi veljeä, raiskasivat ja orjuuttivat silloin 21-vuotiaan naisen. Murad toimii nykyään Yhdistyneiden kansakuntien erityislähettiläänä kiertäen maailmaa puhumassa ihmiskaupan julmuudesta. 

Helmikuulla 2022 Murad esitelmöi kirjakaupassa Torontossa. Kouluviranomainen kielsi koululaisten kuulolle tulon väittäen luennon edistävän islamofobiaa.

Onko äärimuslimien, islamistien väkivallan julkituonti islamofobiaa? Onko Venäjän tekemän Krimin valtauksen kritisointi russofobiaa? Saako valkoinen pohjoissuomalainen miesoletettu puhua kokemastaan kotiväkivallasta tulematta naurunalaiseksi sen vuoksi, että suurin osa perheväkivallasta tehdään miesten nyrkeillä.

Aluevaalit antoivat viitteitä siitä, että usko identiteettipolitiikkaan hiipuu. Aika näyttää miten käy.

Kolumni julkaistiin Lapin kansassa 31.1.2022.

Kuultavaksenne Tracy Chapmanin koskettava kertomus siitä mitä ovat mustien mahdollisuudet Amerikan ihmemaassa, olkaa hyvä.
 https://www.youtube.com/watch?v=DwrHwZyFN7M

 

Suomettumisesta somettumiseen

Juha Sipilä teki mielestäni virheen, kun ei ottanut hallitukseensa itseään vanhempia ihmisiä. KIKYstä tuli kirosana. Yrityselämän opit eivät suoraan sovi julkiseen työhön. Olisiko iäkkäämpi ja poliitikkona kokeneempi voinut auttaa Sipilää luovimaan? Työ- ja elämänkokemus kasvavat iän ja eri ympäristöissä tehdyn työn myötä.

Maata johtaa nyt nuorehko näkyvien naisten hallitus. Puhutaan viisikosta, mistä tulee mieleen vanha nuortenkirjasarja. Pääministeri Marinin päätymistä median ja kansalaisten somemyllyyn saattoi odottaa: what goes up, comes down, kuuluu vanha viisaus. Virheettömiä ihmisiä ei ole syntynytkään. Riittäneekö, että on tunnettu, sama mistä. Nykyhallituksen suosio päihittää yhä edeltäjänsä.

Tämän päivän nuoret elävät eri maailmassa kuin ikäpolveni, joka eli vakaissa vaikkakin suomettuneissa oloissa, otti asuntolainaa kahdeksantoista prosentin korolla, jonka inflaatio ja verovähennykset kuittasivat, sai valita työpaikkansa eikä potenut ilmastoahdistusta. Atomipommiangstikin meni ohi meikäläiseltä. Eri ikäpolvikokemusten vuoksi on erinomaista, että päättäjäköörit koostuvat muistakin kuin harmaantuneista äijistä ja ämmistä tai pelkästään äijistä tai saman ikäpolven edustajista.

Ikääntyneen viisaudesta hyödyin, kun nuorena sain ensimmäisen kutsun Venäjän lähetystöön kansallispäiväksi. Ihmettelin kutsua vanhalle työkaverille, joka veti silmälasit nenällään alemmas ja tuumi, että kun Tehtaankadulta on kutsu tullut, on aina lähdetty. Tapasin Valtioneuvoston edustajia ja sen ajan influenssereita, mielipideairuita. Minglaus kukoisti Venäjän vastaanotoilla, kerman kokoontuminen juuri sinne lienee ollut kotiryssäaikakauden kaikuja.

Suomettuminen jäi, somettuminen tuli ja sen myötä populismi.  

Kaksipuoluejärjestelmätkään eivät vakuuta. Olisiko Britannia langennut brexitiin, jos maa ei olisi ollut niin kahtiajakautunut. Toisaalta mitkään valtioliitot eivät ole ikuisia, ja taksonomia-asetuksen mentyä läpi Eurooppa-myönteisenkin valtasi epäusko: voidaanko Brysselissä, Baijerissa, Bolzanossa ymmärtää Skandinavian metsätaloutta.

Suomeenkin rantautunut Eduskunnan oppositio vastaan hallituspuolueet -asetelma tuppaa naurattamaan. Sankarit kun eivät aina muista mitä mieltä olivat aiemmassa roolissaan.

Syntyykö hyvää, kun kyetään kompromisseihin? Pohjautuvatko tavallisten ihmisten elämän kannalta parhaat päätökset eri näkökulmiin, tutkimustuloksiin, kykyyn kuunnella ja hakea vaihtoehtoja, joihin kaikki osapuolet tohtivat sitoutua?

Olisiko viisasta äänestää vallanpitäjät mahdollisimman kirjavaksi joukoksi, sukupuoli-, ikä- ja työkokemusjakaumaltaan rikkaaksi? Maakuntavaalit lähestyvät. Äänestä, sillä tulevat maakuntavaltuustot päättävät Sinun, lastesi ja vanhempiesi terveyspalveluista. 

Kolumni julkaistiin Lapin kansassa 3.1.2022. Hyvää Uutta Vuotta!