Oi ihana toukokuu

Kevät on toiveikasta aikaa. Eilisen ja yön lumisateen jälkeen sain pikkuisen ryytimaan käänneltyä, lisäsin ostomultaa ja omaa kompostia, kanankakat tulevat myöhemmin, koska pyry ajoi taas sisälle. Viime kesän sadosta sain ensimmäisen kerran koko talveksi lehtipersiljaa, tilliä taisi tulla vähän liikaakin. Rosmariinit ja basilikan taidan pitää sisällä, sillä pohjoisen kesä on lyhyt ja vähäluminen.

Täällä korpipesässä koronaa ei aina muista. Muuttoliike Kainuuseen on ollut viimeisen viikon aikana huikea, tarkoitan muuttolintuja. Tänäkin aamuna rastaat, punakyljet, räksät, mustarastaat sekä peipot ilahduttivat konsertillaan. Kulorastas ja mustarastas ovat lempilintujani. Välimeren saarella töitään tekevä poika jäi Suomeen etätöihin, ja on nyt ilonamme. Riskiryhmiä koetamme muistaa pysymällä täällä, etenkin nyt, kun kumpikin yskiä möykyttää öisin. 

 Moni ystävä ja sukulainen kuuluu riskiryhmiin. Minua sieppaavat erinäisten gurujen kummat ajatukset siitä, että yhden (=ikäihmisten) ikäluokan takia tehdään niin suuria taloudellisia uhrauksia. Tuosta ajattelusta on lyhyt matka julmuuteen.

 

 Voisiko kevättä piristää vanha ihana serenadi? Lasteni isä ja useat opiskelukaverini lauloivat Ylioppilaskunnan laulajissa, minä jonkin aikaa Pohjalaisen Osakunnan laulajissa, ne keväiset muistot ovat ikuisia. 

Ole hyvä, siis: https://www.youtube.com/watch?v=ElpzcVjEO-s

Pahoittelen jos mainokset pomppaavat esiin.

Hyvää Floran päivää, sehän on jo huomenna!

Ei näy vastarantaa ikkunasta, kun toukokuun lumisade rettuuttaa kesätoiveita. Tavallisesti jää on lähtenyt Lentualta äitienpäivänä, nyt arvelen, että menee viikko.

Tsemppiä, iloista mieltä kaikille, selviydymme tästäkin koettelemuksesta. Kannattaa yhä eristäytyä, ken voi.

Minäilyn loppu, osa III

Vanhat naapurit Hannele ja Jean palasivat
etelän reisultaan

Korona riivasi sekä valtionpäämiehiä kuten brittipääministeri Boris Johnsonia että leireihin sullottuja sotaa pakenevia. Etiopian älykköpääministeri Abiy Ahmed kirjoitti The Financial Timesissa, että pandemia paljastaa solidaarisuuden tarpeen. Abiyn mukaan Etiopiassa ja monessa muussa Afrikan maassa viruksen torjunta on mahdotonta, koska ihmisillä ei ole puhdasta vettä ja perusterveydenhuolto on poikkeus eikä sääntö. Solidaarisuus maailman köyhiä kohtaan merkitsee myös tervettä itsekkyyttä. ”Jos virusta ei voiteta Afrikassa, pomppaa se takaisin muuhun maailmaan”, Abiy kirjoitti. (HS 6.4.)

Tuleeko uusiutuvista pandemioista hieman jo kulunutta sanontaa käyttäen uusi normaali? Virukset joka tapauksessa mutatoituvat, tulee uusia mutta toivottavasti ei näin ilkeitä.  Ihmiskunta on tottunut liikkumaan, matkailu on kasvanut vauhdikkaasti koko pallolla ja uteliaita maankiertäjiä tuntuu riittävän. Pitääkö meidän totutella uusiutuviin viruskriiseihin? Minkä pitää muuttua, että yhteiskunta pysyy raiteillaan?

Suomi on saanut kansainvälisessä mediassa kiitosta varautumisesta. Huoltovarmuuskeskuksen pöljyilyn käsittely on mielestäni osoitus siitä, että virheisiin osataan avoimesti puuttua. En ole elämäni aikana tavannut yhtään virheetöntä virkamiestä tai yrittäjää, en yhtään mokailematonta organisaatiota. Kyky korjata tehdyt virheet kertoo hyvää yhteiskunnastamme. Trumputtimista en sano mitään, sillä historia kyllä paljastaa kuka on suurmies ja kuka ei. Suurnaisten kautta odotan hartaasti.

On mielenkiintoista seurata kipeää asennemaaottelua Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsissa painotettiin alussa talouden kestävyyttä ja kartettiin tiukkoja rajoituksia, ja ihmisiä menehtyy suhteellisesti enemmän kuin Suomessa. Vasta perusteellisten analyysien jälkeen voidaan sanoa, mikä on ollut viisasta.

Uudellamaalla asuva ystäväni lähetti vitsinä terveisiä Vapaavuorelta, joka ei enää ollutkaan Vapaa Vuori, koska maa jaettiin viikoiksi kahtia. Kuinka perusoikeuksien rajoitusten kanssa jaksetaan elää? Repeileekö kansalaisten tottelevaisuus? 

Muuttuuko maailma oikeasti pandemian seurauksena, jää nähtäväksi. Toivon, että pandemia nostaa totuuden, luonnontieteiden ja kansainvälisen yhteistyön arvostusta.

Kirjoittaja uskoo pandemian jälkeiseen nousukauteen. Minäily on MA Nummisen mojova termi. Tarina ilmestyi Kuhmolaisessa 5.5.2020. Uskon pandemian talttuvan vasta rokotteen valmistuttua. Voimia kaikille ja iloksenne Laura Marlingin suloisen haikea What he wrote: https://www.youtube.com/watch?v=g3BXL3QvQD8