Suomi-neidon vaihdevuodet

Suomi on ihanan iso ja kaunis maa.
Kuva tältä syksyltä Jäniskosken läheltä Inarista
Kuva alhaalla on Naantalia pari viikkoa sitten.
Molempia tarvitaan.  

Kaipaan seitsemänkymmentälukua. Kukaan ei ollut ylipainoinen, parempaan tulevaisuuteen uskottiin, hyvinvointivaltiota rakennettiin. Toisaalta Suomi oli suomettunut, Kekkosslovakiassa vallitsi oma omortansa. Tehtiin huimia esityksiä: Ilkka-Christian Björklund ehdotti Eduskunnassa Neuvostoliittoa käsittelevien artikkeleiden ennakkosensuuria, mitä Georg C Ehrnroth vastusti. Yrittäjyyttä jopa halveksittiin, Euroopan Unionia vastustettiin.  Kajaanissa marssittiin vappuna, banderolleissa nimettiin Kainuun monopoleiksi Kainuun Sanomat ja Kajaani Oy. Yhtiö vaihettui United Paper Millsiksi, jonka savupiipun tuprahduksia ei enää näy. Printtimedia on ahtaalla.

Aluepolitiikka ei ollut kuitenkaan ollut ennen 2000-lukua kirosana, uusia yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja ammattioppilaitoksia perustettiin koko laajan maan pienen kansan kaikille nuorille.

Elämä on aaltoliikettä. Saatiin terveyskeskukset, peruskoulu ja subjektiivinen päivähoito-oikeus. Yrittäjyyden arvostus kohosi, mikä on myönteistä. Yhtä aikaa kuin jumalten keinussa julkisesta sektorista alkoi muuntua kirosana ja pohjoisesta perspektiivitön ilmansuunta, aluepolitiikasta ja alueellisesta koulutuksesta puhumattakaan. Kajaanin sata vuotta toiminut opettajankoulutus lopetettiin Lauri Lajusen rehtoroidessa Oulun Yliopistoa. Lapin matkailun buumi näytti sittemmin pohjoisen aliarvioinnille närhenmunat.

Mielipiteet ovat polarisoituneet. Netin palstat pullistelevat julkista sektoria ja kehäkolmosen ulkopuolista elämää halveksivia aivopieruja. Yksityisten tuottamat julkiset palvelut ovat lisääntyneet, mutta yksityisen ja julkisen liitto ei ole Suomessa kehittynyt. Epäonnistunut taksiuudistus tai sote-uudistusten toistuva persielleen meno todistavat tästä.

Sosiaaliturva nappaa 46 % kaikista julkisista menoista, koulutus vain 10,5 %.  Enemmän rahaa perusasteeseen voi pienentää tulevia sosiaaliturvamenoja, sillä kymmenesosa peruskoulun käyneistä ei hallitse riittävästi luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja.  Se karsii heidän pääsyään toisen asteen koulutukseen ja työhön.

Alueellisesta tasa-arvosta kiistellään. Taloussanomat selvitti asumistukea saavien ruokakuntien osuuden paikkakunnittainen. Vertailu herätti meikämetsänpeikon huumorin: tilastoa johtaa Jyväskylä, jossa 23 % ruokakunnista saa asumistukea. Pääkaupunki Helsinki on seitsemäntenä (18,3 %). Kaukana ovat Kajaani (14,2%), Sotkamo (6,6 %) ja Kuhmo vain 5,5 %:llaan. Uudellamaalla oli pahimman laman aikaan 90 000 sosiaaliturvan varassa elävää työtöntä, enemmän kuin kainuulaisia on yhteensä.

Olisiko totuus sekä julkisin että yksityisin voimin tuotetuista palveluista ja alueellisesta tasa-arvosta jotakin muuta kuin mitä nyt uskotaan. Pienellä kansalla ei ole varaa räikeisiin vastakkainasetteluihin. Uutta ajattelua tarvitaan.

Kirjoittaja kiittää Skattan friidua, rakasta ystäväänsä Liisaa vuosikymmeniä jatkuneista keskusteluista, tykkää sekä Helsingistä että Kuhmosta ja vierastaa niiden vastakkainasettelua. 

Pakina julkaistiin lempilehdessäni Kuhmolaisessa 22.11.2019.

Läskit läskipyörille

Lentua jäätyi tällä viikolla. Van kelpasi kahtoa ja kuulla.
Kuvalla ei ole mitään tekemistä tämän pakinan aiheen kanssa.

Mummut ja äiti opettivat, että näkö on niin kuin Luoja luopi, van tavat ovat niin kuin itse tahtoo. Olivat väärässä, sillä rahalla saa ulkonäköä. Varallisuuden lisäksi itsensä puunaaminen vaatii aikaa. Tavat myös voivat lihottaa, muuttaa ulkonäön.

Ulkonäköpaineet eivät olleet vuosikymmeniä sitten niin kovia kuin nykyään. Hoikkaa ja lihaksikasta ulkonäköä pidetään nyt elämänhallinnan merkkinä. Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä, murisisi nälkävuosien jälkeen itsensä tynnyriksi hilpeästi lihottanut, 86 vuotta täyttä elämää elänyt rehevä mummuni.

Ulkonäkö vaikuttaa parinvalintaan. Meissä jylläävät yhä metsästäjä-keräilijän geenit, ja miehelle naisen hoikka uuma ja sopivasti pyöristyvä lantio merkitsevät lisääntymiskykyjä. Tutkitusti nuori nainen on miesten mieleen. Meidän ikääntyneiden iloksi kerron ystävämieheni tokaisun: hän ei voisi kuvitellakaan suhdetta nuoren, rypyttömän naisen kanssa, hänen mielestään vasta kypsät hömäkät emännät hehkuvat elämänkokemuksen luomaa erotiikkaa.

Naiset valinnevat nuorena parinsa älykkyyden mukaan, koska älykäs mies todennäköisesti älyää turvata geeniperimänsä jatkuvuuden pysymällä kasvattajana lasten pitkän kasvun ajan. Olen kuulevinani nauruntyrskähdyksiä sekä miesten että naisten suusta, varmasti on sorruttu tomppeleihin, pitkäksikin aikaa.

Aikamme paradoksi on, että mitä enemmän ulkonäölle annetaan painoarvoa, sitä enemmän suomalaiset lihovat. Metsästäjä-keräilijät eivät ole sopeutuneet runsaaseen ravintoon, proteiinia, huonoja rasvoja ja hiilihydraatteja tulvii isojen karkkipussien, 1,5-litran limujen, sipsien, hampurilaisten ja jatkuvan napostelun muodossa. Kuhmolaisista yläkouluikäisistä lapsistakin jo 40 % on ylipainoisia, mikä ennustaa kakkostyypin diabeteksen räjähdystä. Lapsuus ja nuoruus ovat ihmisen kehon kehitykselle tärkeintä aikaa. Isät ja äidit, liikkukaa lastenne kanssa, pitäkää kiinni karkkipäivästä, unohtakaa hampaillekin vaaralliset sipsit. Sama neuvo koskee toki myös keski-ikäisiä ja ikäihmisiä, listaan voi lisätä alkoholin lipittelyn välttämisen. Vanhakin hyötyy liikunnasta.

Vain viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Solut oppivat, pullukan elimistö vaatii liikaa ravintoa loppuikänsä. Pullakoituminen johtuu myös ihmisen psyykestä. Kun kokee olevansa väärän näköinen, lohduttautuu syömällä lisää ja samalla pahentaa tilannetta.  Voisiko lihaviin suhtautua lempeämmin, rakastavammin?

Auttaisiko paradoksaaliseen ongelmaan ulkonäön yliarvostuksesta ja samanaikaisesta kansan paisumisesta huomion kiinnittäminen tekemiseen, työhön, osaamiseen, ei ulkonäköön, ei vaatteisiin tai meikkeihin. Että emme kommentoisi toistemme ulkonäköä – onko joku lihonut tai laihtunut, onko edustava, komea, kaunis? Ehkä arkipuheessa huomio tulisi kiinnittää siihen, mitä kukin osaa, miten suhtautuu toisiin ihmisiin, lämpimästi vai vältellen, tylysti vai lempeästi, itsekeskeisesti vai toisia kuunnellen.

Aika näyttää, muuttuuko kansakuntamme pingviineiksi, läskeiksi, joiden on pakko ajaa läskipyörällä, kun ohuemmat renkaat eivät kanna.

Kirjoittaja arvostaa kohtuullisuutta, kauneutta ja lähimmäisten kunnioittamista. Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 8.11.2019.

Ylipainoinen kirjoittaja tallustelee
tyttärensä Aili Penttilän ottamassa kuvassa
 Juhannuksena 2019 kohti uusia seikkailuja.