Hulmaava kalhun seulaaja

Esikoiseni kantoi pienenä nimeä Höpämössi.
Tässä kahdeksankuinen Höpämössi
pelleillee. 

Pikkuruiset ovat mainiota väkeä. Suoria, havaintonsa kakistelematta kertovia, pääasiassa iloisia kuin pussillinen apinoita. Olen kiitollinen jälkeläisistäni, bonuslapsista, sisarusten lapsista ja kummilapsistani. Iloa tuottavat myös sattumalta tavatut naperot, koulukkaat ja vilkkaat teinit, olivatpa nämä kotoisin Iivantiirasta tai Kiinasta. 

Olen myös stand-up-fani, ja stand-up-koomikkoja seuratessa olen tehnyt oudon havainnon. Sinänsä ironiaan perustuva nyky-stand-up viestii nuorempien ikäpolvien lapsiahdistuksesta: lapsiperheen elämä kuvataan lähes helvettinä. Sitähän se ei ole. Onko aikamme ismeistä egoismi suurin? Vai onko vanhemmuudelle asetettu niin kovat laatuvaatimukset, että siitäkin on tullut suorittamista ja siis vältettävää kun voi valita? Rento elämä lasten kanssa ei vaadi mielestäni älyttömiä. Ryhdyn nyt välittömään kirjalliseen vastaiskuun: kertomalla lasten lohkaisuja haluan tuoda esiin lasten antamaa elämäniloa.

Kummitytär toivoi aikoinaan pikkuveljeä ja saikin sen, tosin ei sillä metodilla, minkä hän äitinsä sukupuolivalistuksesta kehitti. Tyttö oli kysellyt kolmen vuoden korkeassa iässä lasten alulle panemisesta, johon äiti oli vastannut lapsen iän huomioon ottaen, että isä antaa äidille vauvansiemeniä. Isällä meni kahvi väärään kurkkuun, kun pikkuneiti tuli käsi ojossa pyytämään vauvansiemeniä äidille vietäväksi. Samanlaista tahatonta turskiutta harjoitti tyttäreni, joka ei pienenä osannut sanoa yytä, äätä eikä öötä. Päivähoitopaikan isän löysin kerran naama punaisena nauramasta tuulikaapista. Sai sanotuksi, että tyttäreni oli juuri häneltä kysynyt, kun minut oli ikkunasta nähnyt, että ”naikko mun mammaa, naikko.”

Kun sisareni perhe tuli ensimmäisen kerran käymään luonani Kuhmossa, lapsille oli sanottu, että mennään tädin uutta kotia katsomaan. Teimme kuitenkin treffit Kuhmo-talolle. Kun päiväuniltaan heräävä kuopus näki komean rakennuksen, hän sanoi ääni täynnä ihailua: ”Onpa Eila-tätillä mahtava koti!”.

Poikani oli saanut koulussa murrosikävalistusta. Kun yritin halata silloin 12-vuotiasta nuorta urosta, hän parahti, että nyt ei enää halailla, kun minulla on se ”puberteetti”. Nyttemmin aikuiseksi partasuuksi varttunut äijä oli kuolla nauruun tämän muisteluksen kuultuaan ja halaa kyllä mammaansa aina kun nähdään ja erotaan.

Käyn tyttäreni kanssa etelän lämmössä patikoimassa. Kerran Kreikassa kuumaan lentoasemahalliin purkautuva turistilauma sai kuulla hilpeän kiljaisun noin kolmivuotiaan suusta: ”hip hip hullaa, kohta päästään pulikoimaan!” Se jäi lentäväksi lauseeksi. Kun Lentuasta jäät lähtevät tai Välimeri siintää turkoosina edessä, sen kajautan. Samaa elämäniloa osoitti tuskin kahta vuotta saavuttanut hurmaava nuori mies, kun Lapin reisulla kävin Ounasvaaralla lenkillä. Poika taapersi vanhempiensa, sisarensa ja kahden koiran perässä, ja kääntyi leveä hymy naamalla kertomaan minulle: ”tiäkkö me seulataan kalhua!”

Höpämössistä kasvoi mammalleen mainio kulttuuriattasea. Tässä kuunnellaan jatsia Suomen Jazz- ja Suomen shakkiliittojen yhteistilaisuudessa Oulun vanhalla paloasemalla. Ilo jälkeläiskokeista on pysyvää. Arvannette, kumpi on kumpi.

Kirjoittaja uskoo vakaasti taivasten valtakunnan ilmenevän lapsissa ja heidän kaltaisissaan jo nyt. Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 22.10.2019.

Koska maailmanloppu tulee?

Jos olet suomalainen nainen, maailmanloppusi voi tulla sekunnin, jonkun vuoden tai vuosikymmenen kuluttua, täytettyäsi 82 tai vielä vanhempana. Ei voi tietää, saako yllättäen aivoverenvuodon. Verisuonistossa on kaikilla jokunen heikko paikka. Voi liukastua, kopsauttaa pään, saada sydänkohtauksen tai joutua liikenneonnettomuuteen. Jos elät vanhaksi, todettakoon iloksesi, että se voi olla luonteesi ansiota. Yli satavuotiaaksi eläneistä on havaittu tutkimuksessa vain kaksi yhteistä ominaisuutta. He ovat uteliaita ja myönteisiä luonteeltaan. Mies voi kokea oman maailmansa lopun samalla tavalla, sekunnissa tai vanhaksi keppuroidessaan nykyelinikäennusteen mukaan valitettavasti naista aiemmin 79-vuotiaana. 

Maailma ei lopu Sinun tai minun kuolemaan. Kuolevaisuus on tieto, mikä auttaa meitä elämään muhevammin ja vastuullisemmin kuin ilman tuota tietoa. Vaikka hengityksemme ja maallinen elämämme loppuvat, toivot elämää jatkaville hyvää. Ihmisille, eläimille, kasveille, naapureille, naapurikansoille, avarimmillaan koko siniselle planeetallemme, ellei joku lähimmäinen tai ajattelemattomat pösilöt tai Sinä itse ole nuijinut Sinua surulliseksi, jolloin et enää jaksa toivoa toisillekaan hyvää.  Meitä on lisäksi taivaanrannanrakastajia, jotka uskovat elämän jatkuvan käsittämättömällä tavalla fyysisen ruumiimme lahoamisen jälkeen. Rehellisimmät meistäkin tietävät, etteivät voi tietää mitään.

Kuuntelin talvella nuorta maailmanlopun apostolia, joka uskoi pienen kansakuntamme elinkeinojen suhteellisen monotonisessa luonnossamme vievän täysromahdukseen. Opinahjoni Helsingin Yliopisto on perustanut tukiryhmiä ilmastoahdistuksesta kärsiville opiskelijoille. Kertoessani pohjoisen Suomen luonnosta ja elinkeinoista intialaisille olen päässyt väittelemään: vaikka meidän suomalaisten osuus hiilidioksipäästöistä on 1,5 promillea, intialaisten mielestä vain hyvinvointivaltioiden vastuulla on ilmastonmuutoksen selättäminen. Asioille voidaan tehdä jotakin: huippuvuodesta 2003 Suomi on vähentänyt päästöjään kolmanneksella. Jos kaikki maat toimisivat yhtä loogisesti, hyvä olisi.

Martin Luther oli kiivas olutta rakastava kirkonisä. En pidä hänen lausahduksestaan, jonka mukaan ”naisilla on leveä lantio ja takapuoli, sillä heidän tulee pysyä kotona”. Kuuluisa omenapuunistutuskehotus ennen maailmanloppua ei edes ole Lutteeruksen, vaikka se maailmanlopun pakinaani sopisikin. Mutta tätä uskonpuhdistajan lausahdusta arvostan: ”Minulle riittää se tieto, että Isäni talossa on monta asuinsijaa.”

Kirjoittaja uskoo ihmiskunnan voittavan aiheuttamansa typeryydet kuten ylettömät hiilidioksidipäästöt kahden jääkauden välisellä ajallamme. Hän lupaa käyttää julkista liikennettä heti, kun sitä liikkuu Timoniemeltä Kuhmon keskustaan. 

Eliniänodotteet koskevat v.2017 syntyneitä tyttösiä ja poikasia

Lainaukset kirjasta Martti Luther: Pöytäpuheita tästä elämästä ja tulevasta, Kirjapaja 1983, alkuperäisteos: ”Die Welt ist wie ein betrunkener Bauer”

Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa 4.10.2019. Kuva on yllättäin Lentualta.