Meidän on uudesta luotava maa

 

Lentuan liplatusta ja Sikosaaren korpimetsän
kuiskintaa 15.8.2024

Maailman paras maakuntalaulu on Ilmari Kiannon ja Oskar Merikannon Nälkämaan laulu. Kun palasin kotimaakuntaani v.1997 yllätyin, kuinka usein se laulettiin ja osattiin ulkoa.

Siilinjärveläinen kirjailija Antti Heikkinen kertoi Helsingin Sanomissa (7.7.24) mietteitä maaseudusta. Heikkisen mukaan suurin uhka maaseudulle on asukkaiden oma apatia. Jäädään surkuttelemaan omaa huonoa asemaa, siirtämään vastuuta ja syyttelemään muita sen sijaan, että tehdään asioille jotain.

Kajaanilainen Ollis Leppänen kirjoitti muuan vuosi sitten mojovasti, että Kainuussa toivotaan tekijän olevan usein ”joku muu”. Jotakin tarttis tehdä, mutta asia kuuluu kunnalle, valtiolle, yhtiölle, seuralle, naapurille tai naapurin lasten vanhemmille.  

Tai luovutetaan. Mieliä kalvaa viimeinen sammuttaa valot -periaate.  Asioista tehdään itse vaikeita, säädetään loputtomiin, ei oteta toisia toimijoita mukaan tai huomioon. Annetaan periksi, kun nuoria ei tule mukaan ja vanhat eivät jaksa.

Kuhmossa on toki koettu lomautuksia ja irtisanomisia. Yritykset, organisaatiot ovat lopettaneet toimintansa. Nuoret ovat lähteneet opiskelemaan, löytäneet elämän toisaalta eivätkä tulleet takaisin.

Historia kertoo todella vaikeista ajoista. Pahimmillaan työttömänä oli liki kolmannes työikäisistä. Talvi- ja jatkosodat koettelivat. Oli 1930-luvun pula, jolloin rakennettiin työllisyystöinä Pajakkakosken ensimmäinen silta. Oli 1866–1868 nälkävuodet, kun viidestä tuhannesta kuhmolaisesta kuoli yli 700. Aiemmin, 1600-luvun nälänhädässä, menetettiin puolet asujamistosta.

Kaikesta on selviydytty. Tulevaisuususko, avoimuus ja yhdessä tekeminen ovat voittaneet. Kuinka muuten Kainuu olisi parantanut bruttokansantuotettaan eniten Suomen maakunnista viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ollaan ylpeitä kotikunnastamme ja kainuulaisista. Ollaan avoimia, osallistetaan naapurit, pilistelyikäiset ja kaikki halulliset topakat mummut ja ukit tekemään sitä, mihin Ilmari Kianto meidät velvoitti: luomaan uudesta maa. On tilaa, puhtautta, yrittäjiä, talkoohenkeä ja hienoja nuoria ihmisiä.  

Tarina julkaistiin Kuhmolaisen verkkosivuilla 15.8.2024 ja painetussa seuraavana päivänä. Tähän kuuluu toiseksi tuorein sovitus Nälkämaan laulusta, sovittaja oli Pertti Jalonen, laulaja on Heikki Koskelo. Tämä villitsi Pekka Mikkolan, Olli Pautolan ja kumppaneiden soittamana sukujuhlassa AD 2016.  https://www.youtube.com/watch?v=k5V72W5UUnI  (Ollin sukunimi korjattu jokunen minuutti myöhemmin, t. nakkisormi)

Kuhmosta Kuhmoon

Monta ihanaa muusikkoa Kuhmon kirkossa 24.7.2024,
Oikealta Sergey Malov, Sini Simonen, 
Markus Hohti, Helka Seppälä, Kasimir Uusitupa,
Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Anna Laakso
ja Andres Kaljuste. Kiitos!

”Miten vuosi on mennyt” kysyi Kuhmon kamarimusiikin kävijä toiselta. Vastaus kuului: ”Kuhmosta Kuhmoon, siinä välissä oli vuosi”.

Kuhmon juhlat merkitsevät vieraille merkkipaalua. Se liikutti pohtiessa kylmiä tuulia, joita kulttuurin tekijät ja kokijat ovat kautta aikojen joutuneet kokemaan, myös nyt. Taitelijat ovat vanhoinakin ”hyvinä” aikoina eläneet kädestä suuhun, nojautuneet mesenaatteihin.

Aikakaudet kuitenkin muistetaan kulttuurista, taiteilijoiden työstä. Toki historia, his story, on ollut sotasaavutusten kirjaamista. Tappamisinto ei ole laantunut, vaan tullut lähemmäs meitä. Onneksi on hyvät Puolustusvoimat.

Suomen kulttuurin menestys maailmalla on kiistatonta. Kansainvälisesti palkittuja taiteilijoita ovat mm Arto Paasilinna, Sofi Oksanen, Esa-Pekka Salonen ja ennen varhaista kuolemaansa sen hetken maailman merkittävimmäksi säveltäjäksi nimetty Kuhmon kävijä Kaija Saariaho.

Monia mainetta niittäneitä ei tunneta. Kuhmossa usein soittanut Elina Vähälä on Wienin taideyliopiston viuluprofessori. Vähälää on kuultu mm USA:ssa ja Ruotsissa. Sinfonia Lahden kiertueilla Vähälä on ollut vakiovieras Aasian, Etelä-Amerikan ja Keski-Euroopan kiertueilla.

Pianisti Joonas Ahonen häkellytti Kuhmossa 2024. Ahonen on ollut Basel Sinfoniettan ja Wienin radion sinfoniaorkesterin solisti ja soittanut Parmassa, Buenos Airesissa, Lontoossa, Frankfurtissa sekä Japanissa. Syksystä 2023 hän on Kölnin musiikkikorkeakoulun professori.

Tavan tallaajan ei tarvitse kaikkea tietää. Päättäjiltä tulee odottaa sivistystä.

Kuhmossa käy myös kuulijoita maailmalta, Texasista, Berliinistä, Lontoosta. He palaavat kesä kesältä, koska Kuhmo on brittiä siteeratakseni oikea festivaali. Ihmiset tulevat Kuhmoon musiikin takia, eivät näyttäytymään.

Mikä merkitys Kuhmon kävijöillä tai kansainvälisillä taiteilijoilla on Suomelle ja Kuhmolle? He rakentavat Suomi-kuvaa, osaavana, sivistyneenä maana enemmän kuin mikään brändikampanja. Hyvä maakuva edistää ulkomaankauppaa. Sitä ilman vientivetoinen taloutemme ei pärjää.

Kirjoittaja on Kuhmon kamarimusiikin kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja toimii myös oppaana kamarimusiikkivieraille. Pakina julkaistiin Kuhmolaisen verkkosivuilla 1.8.2024. Tällä kohtaa mieleen juohtuvien, Kuhmon kamarimusiikin 54. festivaaleilla soitettujen teosten tulvassa jouduin sisäiseen painiotteluun. En vinkkaa musiikkia. Tulkaa 55. festivaaleille ensi vuonna, olkaa hyvä.

Vieraita Stuttgartista Crosslam Kuhmoon tutustumassa 

20.7.2024