 |
| Lumi teki jykevän puun ikkunaan 2.2.2024 |
Julmuutta tule uutisista tuutin täydellä. Viattomia kuolee ohjusiskuissa. Nuori ihminen voi menehtyä kotimaassa kesken elämän, ennen vanhempiaan. Moni haastaa kirkkojen sanomaa Kaikkivaltiaasta kysellen, miksi kärsimys rehottaa.
Luonnonilmiöt auttavat ymmärtämään. Luonto on opportunisti, tilanteiden
hyödyntäjä. Edes metsä-Suomen luonnontilaisen historian aikana ikimetsä ei pysynyt
ikimetsänä. Maan mikrobisto köyhtyi staattisen tilan jatkuttua pitkään, puuston
kasvu taantui ja se harveni, aihkit kaatuivat sammalikkoon. Lopulta salamanisku
sytytti keskimäärin kerran 200 vuodessa hurjan roihun tai myrskyn boforit kumosivat
jyleimmätkin kelot. Tilaa syntyi ensin lehtipuille, pian avaralle aukolle riensivät
männyt ja lopulta kuuset. Tuoreimman jääkauden jälkeen Siperian lajisto on
vasta hiipimässä niemellemme, lehtikuuset ja pihta tekevät tuloaan.
Vuodenaikojen vaihtelu säätelee eläinten ja kasvien elämää. Pakkasiin tottuneet
otukset pärjäävät taigalla, paratiisilinnulle tulisi vilu. Jokin laji elää vain
kesän, nisäkkäät vuosikymmeniä. Kuolema tekee tilaa uudelle elämälle. Ihmisenkin
kuolleisuusaste on sata prosenttia.
Tunteva ja ajatteleva ihminen unohtaa olevansa osa luomakuntaa. Ihminen puhkeaa
kukkaan nuoruudessa ja keloutuu vääjäämättä iän myötä. Pienokaisetkin kuolevat
sairauksiin, vaikka lääketiede auttaa moniin vaivoihin.
Sairaudet, koettelemukset, kipu kuuluvat elämään. Kirkkojen viisaat tuumivat,
että kyky kestää koettelemuksia ylittää elämäntaidoissa tahdonalaisina
tehdyt teot.
Kärsimys tuntuu silti käsittämättömältä. Kaikki teot kärsimyksen
lieventämiseksi ovat rakkauden tekoja.
Myös pahuus aiheuttaa kärsimystä. Mikä on pahuutta, mikä ei.
Ihmisen tahto on vapaa, ja ihminen voi joutua pahan valtaan luopuessaan
hyvyydestä. Sotiminen ei kuulu hyveisiin, ei tahallinen lajitoverin
satuttaminen. Sota on järjestäytynyttä pahuutta, jonka pienmuotoja ovat
yksilöön kohdistuva väkivalta, kiusaamiseksi vähätelty piina.
Tuntematon Kaikkivaltias ei tarkoittanut meitä aiheuttamaan haittaa, kipua,
kuolemaa toinen toisillemme, vaan rakastamaan ja tekemään työtä sekä lähellä
asuvien että kaukaisten lähimmäisten, toisten ihmisten sekä luonnon hyväksi.
Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2024. Sen kunniaksi Marie Boine Persen ja Gula Gula, hänen ehkä tunnetuin kappaleensa: https://www.youtube.com/watch?v=S3LPClTvYWc
