| ”When He Paints His Masterpiece ” by @KajStenvall |
Aleppon, Groznyin, Mariupolin ja Butšan hirmuteot olivat ihmisoikeusrikkomuksia. Eikö ihmiskunta voisi vihdoin nousta sivistykseen, väkivallattomuuteen? Putinisoituuko aina jossakin joku viiksekäs tai botoxilla pumpattu vanha mies, joka hamuaa valtaa nuorten elämän kustannuksella.
Nouseeko prosentista tunteettomiksi psykopaateiksi luokiteltavista ihmisistä
joku yhä pitkäksi aikaa ison maan johtoon käynnistämään sotia. Saavatko
pitkäaikainen, sensuroitu viestintä ja pelko ihmiset nöyriksi poiskatsojiksi.
Ovatko trollitehtaat sisäpiirileikeillään niin psykologisesti
tehokkaita, että täälläkin älykkäät ihmiset sortuvat trumpilaisiksi, rokotevastaisiksi
ja nyt putinisteiksi, joita ei Venäjän kansainvälisen oikeuden rikkominen hetkauta.
Böllin, Brechtin ja Grassin analyysit sodan mielettömyydestä vakuuttivat. Saksa pesi pyykkinsä.
Tai ei täysin. Naisen keho on yhä sotatanner,
sillä prostituutio toimii Saksassa kuin marketit alennusmyynteineen. Rahalla
saa ostaa joukkoraiskauksenkin. Köyhät nuoret Moldoviasta ja Nigeriasta kituvat
ilman passejaan bordelleissa.
Venäjä valehtelee sotilailleen Stalinin pyykkiä pesemättä ukrainalaiset
natseiksi ja hyökkäyssodan erityisoperaatioksi. Ihmisiä haavoittuu, tapetaan, traumatisoituu.
Katariina Suurta, Jeanne D´Arcia ja
muutamaa viikinkisoturitarta lukuunottamatta on vaikea nimetä naisia, jotka
olisivat sotineet tai aloittaneet sodan.
Babuskoista olisi hyötyä neuvotteluissa. Löisivät nyrkin pöytään ja sanoisivat, että pikkupojat, tappaminen, kotien ja sairaaloitten hävittäminen loppuu nyt.
Venäjällä on kuitenkin yhä Putin, mikä on totta. Venäjä
tarvitsee deputinisaation. Uskaltaako peloteltu kansa tehdä sen?
