Kun mielipiteet muuttuvat

 

Kun työkaveri tai omainen on tiistaina eri mieltä maanantaisen itsensä kanssa, keljuttaa. Kuinka paljon mielipiteitä sopii muuttaa, kuinka usein olematta tuuliviiri. Milloin mielipiteen muuttuminen onkin joustavuutta.

Mielipiteeni kuolinavusta, eutanasiasta on muuttunut. Vuonna 1896 syntynyt Rauha-mummu kylvi ”armomurhan” vastustuksen mieleeni. Mummu oli käynyt koulua tsaarinvallan aikana, elänyt läpi sisällissodan, kaksi maailmansotaa, tiennyt pelätä Stalinin vainoja ja kokenut puutetta. Aviomiehen tuberkuloosi teki mummusta nuorena lesken, ja pojistaan tuli sotaveteraaneja. Oman eletyn aikansa perusteella hän pelkäsi kuolinavun väärinkäyttöä.

Sekä kuolinapu että eutanasia ovat käsitteinä epämääräisiä. Eutanasia periytyy kreikankielestä. Eu viittaa kauniiseen, thanatos on kuolema. Voiko kuolema olla kaunis? Ehkä voi. Jokaisen kuolevaisen soisi kuolevan arvokkaasti, kivutta. Kivunlievitys lienee helpottunut, saattohoitoa arvostetaan. Mummun opista olen luopunut.

Natolle ei tavallinen taaplaaja ole aiemmin uhrannut ajatuksia. Kokenut poliitikko Liisa Jaakonsaari havahtui pohtimaan kovaa turvallisuutta Jugoslavian hajoamissotien aikaan. Monelle toimittaja Anna Politkovskajan murha v.2006 oli herätys naapurin aatteista. Vuoden 2014 Krimin valloituksen jälkeen esimerkiksi suomalaisten kiinteistöyhtiöiden mielenkiinto väestösuojia kohtaan lisääntyi. Venäjän 24.2.2022 hyökkäys Ukrainaan käänsi suomalaisten mielet eri asentoon, Natoon haluaa nyt kansa.

Pikkutyttönä maalaiskylässä en tiedä tunteneeni yhtään homoseksuaalia. Tuskin kiinnitin huomiota seksiin, vaikka lääkärileikit leikittiin. Onneksi nykykoululaisia valistetaan ihmisyyden eri puolista. Ensimmäiseen julkilesboon törmäsin Helsingissä opiskeluaikana mitenkään järkyttymättä.

Ihmisten, ystävien, pätevien ammattilaisten ja yhteiskunnan tukipilareitten kautta seksuaalisuuden kirjo tuli tutuksi. En käsitä ihmisiä, jotka ehkä oman heiveröisen seksuaali-identiteettinsä kätköistä jakelevat tuomioita homoseksuaaleille. Voisiko heidän mielipiteensä muuttua perehtymällä luonnontieteisiin? Voiko kukaan tuomita merihevoskoiraiden raskaudet? Luonnossa kun ilmenee tutkijoiden mukaan toista tuhatta lisääntymisbiologian eri muotoa.

Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa. Olen toista mieltä. Oppi avartaa. Tieto toki ahdistaa, mikäli se tuo esille asioita, jotka eivät vahvista omaa näkemystä asioista. Aikamme sallii pääsyn tutkittuun tietoon, mutta taito lukea sitä täytyy opiskella. Jos elää sosiaalisen median varassa, eksyy. Koulut opettavat onneksi mediakriittisyyttä.

Joskus älykäs lausahdus kääntää ajatukset. Epämääräiset pohdintani kuolinavusta muuttuivat kertaheitolla toimittaja, pastori Hilkka Olkinuoran viisaista sanoista: elämä on lahja, jonka voi myös antaa pois.

Kolumni julkaistiin Lapin Kansassa 28.3.2022. Höysteeksi kamarimusiikkihittien listalta Erik Satien Gymnopédie No 1, olkaa hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=S-Xm7s9eGxU.

Pääsin kotiin Lentuan rannalle kahden ja puolen kuukauden kielilläpuhumisurakalta eli oppaan hommista Rovaniemeltä, Lentualla on paistannut ja tuiskunnut. On siis kevät.

Ukrainan talvisota, Venäjän Vietnam?

 

Pieni pakolainen. Kuvakaappaus
Pelastakaa lapset -järjestön sivulta.

Sodan kokeneiden ikäihmisten olisi suonut säästyvän uusilta Euroopan sotauutisilta. Myös moni nuorempi ahdistuu. Onko maailma nyt kriisiä kriisin jälkeen.

Ortodoksipyhä Serafim Sarovilainen tuumi seuraavaa: ”Hanki sielun rauha, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat.” Tätä venäläistä viisautta ei Venäjä liene muistanut. Voimme soveltaa sitä omaan elämään, levittää viestejä tavallisesta arjesta ja sisimpämme tasapainosta ahdistuneille, pitää huolta lähellä olevista, omaisista ja naapureista. Voimme aikuisina valita, levitämmekö huolta vai rauhaa ympärillemme. Hätäily ja panikointi eivät auta ketään.

Sotauutisista kannattaa pitää taukoa. Vaikka television pääuutiset tulevat illalla, voi illan rauhoittaa hiljaisuudelle. Suomi on turvassa. Kolmesta rajan takaisesta Venäjän tukikohdasta, Petsamosta, Alakurtista ja Kamenkasta on itse asiassa siirretty joukkoja Ukrainaan. Suomen yleiseen asevelvollisuuteen nojautuva armeija on vahva ja hyvissä käsissä, maanpuolustustahto korkealla, maamme johto täyspäistä ja harkitsevaista. Voimme nukkua yömme rauhassa.

Suomen venäläisetkin ovat huolissaan. Ei ole heidän, pienten ihmisten syytä, mitä Ukrainassa ja Venäjällä nyt tapahtuu. Säästäkää venäläiset naapurinne, asiakaspalvelijat kauppaliikkeissä ja ystävänne moitteilta ja ylenkatseelta. Heillekin voi olla ystävällinen, sillä heidän huolensa voi olla suurempi, sukulaispoikia on ehkä joutunut rintamalle ja monella on sukua tai ystäviä hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa Ukrainassa.

Omaa mieltä kannattaa rauhoittaa tekemällä mieleisiä, iloa tuottavia asioita. Jollekin se voi olla komedian katsominen televisiosta, teatterireissu, jollekin pilkkiminen tai kisaan osallistuminen, jollekin käynti kampaajalla. Ystäville voi soittaa ja kysellä kuulumisia, onhan moni ollut jo koronan takia eristyksissä. Suklaata saa syödä, siinä on magnesiumia, joka piristää etenkin naisia.

Moni kuhmolainen saa voimaa luonnosta, metsässä hiihtelystä. Monelle juutalaisten ja kristillisten kirkkojen vetoomus lukea Daavidin psalmi 31 joka päivä kello 17 on merkinnyt lempeää meditaatiotuokiota. Kirkkoihin kokoonnutaan rukoilemaan, ja joku haluaa mieluummin marssia miekkarissa. Suomalaisten avustushalu on ollut liikuttavaa, kuvat pienistä luppakorvalakkisista lapsista pakojunissa on nostanut kyyneleitä silmiin. Auttaa kannattaa, apu menee perille.

Sodat kestävät aikansa, mutta ne myös päättyvät aikanaan. Mediasodan Venäjä on hävinnyt. Lännen talouspakotteet ja yhtenäisyys yllättivät Putinin hallinnon. Toivon, että sota päättyy pian, että ukrainalaisille hyökkäys jäisi siihen rinnastettua Suomen talvisotaa lyhyemmäksi eikä sodasta tulisi Venäjälle Vietnamia.

Kirjoittaja rauhoittaa mieltään saunan löylyissä ja säästämällä päätään iltauutisilta

Kolumni julkaistiin Kuhmolaisessa 8.3.2022  - auttaa voit esimerkiksi seuraavan linkin kautta:

https://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/kampanjat/ukrainan-kriisi/?gclid=EAIaIQobChMIi_G75fS19gIVvJBoCR25GAtHEAAYASAAEgKy3fD_BwE

Kolumni on järjestyksessään sadas. Kirjoittaja pohtii mielellään ja tajuaa varsin usein olevansa aivan hakoteillä. Hän kiittää kaikkia soittajia, postia lähettäneitä ja tavatessa palautetta antaneita. Slava Ukraina!