 |
| Iivantiira-ryhmä, Iivantiiran taiteentekijät hoksasivat, että pilvet ovat Kuhmossa oleellinen elementti. I agree. |
Kun joku kysyy, saanko sanoa suoraan, osaa odottaa jotakin
loukkaavaa tai parhaimmillaan rehellistä palautetta. Kyky ottaa vastaan
palautetta voi olla meillä ihmispoloilla koko elämän ajan heikko, mikä saattaa
pahimmillaan pitää meidät aika kusipäisinä koko elämän ajan. Kouluttajat ovat
opettaneet antamaan hampurilaispalautetta: kehu ensin, anna kielteinen palaute
varovasti ja kehu vielä sen jälkeenkin.
 |
| Suot antoivat tänä vuonna, van olipa kivaa. Clouds and cloudberries. |
Sain olla 1990-luvun alussa mainion työtiimin jäsen. Arvioimme ilman systematiikkaa
tekojamme merkittävien työtehtävien jälkeen tietämättä mitään
laatujärjestelmistä tai itsearvioinneista. Päivän roudaaja, eniten tehnyt
kertoi ensin, mikä meni hyvin ja mikä huonosti ja sen jälkeen työkaverit kertoivat
oman arvionsa. Koska tunsimme toisemme hyvin, yhteisen juoksuharrastuksen ja yhdessä
vietetyn, ei työnantajan järjestämän vapaa-ajan ansiosta, keskustelu oli avointa.
Suomalaisille tyypilliseen tapaan itsekritiikki oli kovempaa kuin kavereiden
palaute. Kielteistä palautetta ei kuitenkaan kaihdettu. Koska työkaverini
sattuivat olemaan miehiä, tajusin ehkä, miten eri tavalla miehet ja naiset tai
vielä enemmän aina varsin erilaiset ihmiset saattavat asioita käsittää. Tohdin
antaa neuvon: ole tekemisissä vapaallakin työkavereittesi kanssa ilman
esihenkilöä.
Tuskin kukaan on täysin ehjä, täydellinen, kaikissa on
rosoja ja itsetuntovammoja. Jotakin on lapsena paapottu liikaa, jolloin omakuva
voi olla kaikkivoipa ja kritiikin vastaanottamiskykyä ei ole syntynyt. Myös oma
epävarmuus voi kätkeytyä rasittavan besserwisserismin, kaiken tietämisen tai
paasaamisen alle, ilman että ihminen huomaa miten typerää moinen on. Jotakin
taas ovat lapsuus tai työelämä tai ihmissuhdekarikot lannistaneet, jolloin
itsetunto on matala. Käytös voi olla luokatonta monista syistä. Suurin osa ihmisistä
on tavallisia tasaisia taaplaajia.
Käyttäytymistieteilijät vahvistavat, että itsetunto vaihtelee
elämän mittaan. Jotkut ovat liian kilpailuhenkisiä eivät siksi kestä mitään
huomautusta työstään. Jotkut taas kaipaavat kiitosta aamuin, keskipäivällä ja
iltapäivällä. Ja saakoot sen, sillä kiittämättömyys on maailman palkka, eikä
hyviä sanoja sanota koskaan liikaa. Kiittäminen ei ole keneltäkään pois. Uskon
palautteen ymmärtämisen perustuvan terveeseen, ei yli- eikä alimitoitettuun
itsetuntoon.
Kuinka rehellisesti me ihmiset ylipäätänsä pystymme lähimmäisemme tai itsemme
näkemään? Pystyykö esimiesasemaan joutunut tai pyrkinyt ja päässyt hyppäämään
ulos oman minänsä rajoitteista ja kuuntelemaan joukkuettaan ja
yhteistyökumppaneitaan uteliaana toisten ideoille ja arvostamaan jo tehtyä,
toisten kokemusta ja viisautta? Oppiiko palautteesta vai syyttääkö toisia tai
palautteenantajaa, olosuhteita ja vääriä vastauksia?
Menetin vuosia sitten uskoni arvomäärittelyprosesseihin tai
työilmapiiribarometreihin, joiden näin johtavan ongelmissa piehtarointiin.
Arvot soisi jätettävän jokaisen yksityisyyteen, koska ne lentävät aina ikkunasta
kun raha vähenee. Toivon kaikille esimiehille suurta sydäntä ja kasvun
mahdollisuuksien takaamista työyhteisöjen kykyjen kirjolle. Työ- ja
seuraporukoissa, perheistä puhumattakaan on hyvä ajatella, että jokainen
yrittää parhaansa temperamenttinsa ja kykyjensä mukaan.
Oppaana ja neuvonantajana toimiva kirjoittaja muistelee mielellään lähes 40
vuoden työuraansa, vaikka ei usko lopullisiin totuuksiin. Tarina julkaistiin Kuhmolaisessa 11.8.2020.
Islanti on mielenkiintoinen maa, jonne joskus tekee mieli mennä. Makupalaksi islantilaista folk-rockia, Kaleo:
