Tulevaisuus nostaa Kuhmon kiehtovuutta

Kotirantani Lentualla matalan veden ja auringonnousun aikaan

Yhteiskunnallisia ja oman elämän ratkaisuja tehdessä pohditaan, mitä on odotettavissa, nostetaanko veroja, höylätäänkö tukia, otetaanko asuntolainaa, ostetaanko hybridiauto. Tulevaisuuden pohtiminen edellyttää varallisuutta, sillä valintoja ei voi tehdä jos ei ole valinnanvaraa. Köyhimmät miettivät, mistä repiä rahat seuraavaan viikkoon tai päivään, mistä nipistää, mistä luopua, ostaako välttämättömät lääkkeet vai ruokaa.

Mahtaako tulevaisuuden hahmottelu myös rajoittaa mielikuvitusta? Kun maailmalla jyllää kaupungistuminen, se ylittää uskontona jo evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän ainakin Helsingissä. Tutkijat ovat todentaneet ilmastomme lämpiämisen. Oliko kirjailija Veikko Huovinen oikeassa, kun haastattelussa uskoi ihmisten pakenevan vaaramaille veden noustessa Helsingin Kauppatorille. Helmikuun myrskyissä vesi jo nousi Kauppatorille!

Ilmastonmuutos piinaa nuoria suomalaisia. Puolet kansasta ei tosin usko ilmastonmuutokseen, mikä sataa populistien laariin. Silti ilmasto lämpiää mielipiteistä piittaamatta ja arktisella alueella kaksi kertaa nopeammin kuin etelämpänä. Jäätiköiden sulamisen vaikutukset ovat kovia, sillä sulavien vesien massat hidastavat pohjoisen lämpimänä pitävää Golf-virtaa. Golf-virta on nyt yhtä hidas kuin 1600 vuotta sitten. Jäähtyykö Golf-virta? Tuleeko meille ensin hiki ja sitten vilu? Mikä on ihmisen, mikä on vaikkapa maapallon akselin tai kiertoradan värjymisen osuus muutoksiin?

Uskon ihmiskunnan kehittymiseen enemmän kuin pikaiseen maailmanloppuun. Kausaliteetit, luonnon syy-seuraussuhteet ovat mutkikkaita. Ilman lihansyöntiä ihmisiä ei olisi nyt 7 miljardia, joka sinänsä on liikaa.  Sotia on vähemmän kuin koskaan, lukutaito on maapallolla lisääntynyt. Uskon ihmisen selättävän teknologialla ja älykkäillä valinnoilla osuutensa ilmaston lämpenemisestä.

Tulevaisuutta voi mielikuvitella peilaamalla mennyttä. Elämäni aikana suurin muutos ovat olleet kännykät. En olisi 20 vuotta sitten uskonut, että googlaan reseptit ja kuuntelen maailman radiokanavia kännykällä. Augsburgista truutataan muuten pelkkää Bachia vuorokauden ympäri, paras reggae-kanava löytyi tietysti Jamaicalta ja Buenos Airesin tangoradio on kuuma. 

Uskon biopolttoaineiden ja pienten paikallisten bioenergia-asemien tuloon. Meidät sirutetaan, ja meihin istutettu siru hoitaa asioitamme. Sairauksia voitetaan, jos tutkimusta rahoitetaan riippumattomien yliopistojen kautta eikä sairauksista hyötyvä lääketeollisuus estä innovaatioita.

Kovan markkinatalouden kritiikki kasvaa jopa nationalistien voimin, joten talouden arviointi muuttuu. Sokea usko globaaliin markkinaan ei ole tuonut pelkkää hyvää. Talouden realiteetteja ei voi paeta, mutta aikaa ja voimavaroja pitää varata ihmistouhujen ekologiselle kestävyydelle ja etenkin ajatuksille ja päätelmille. Vuodenvaihteen lehdissä nostettiin ihmisen mukavuus (ei mukavuudenhalu), hyväntahtoisuus keinona säilyttää ihmisyys teknologiavetoisessa yhteiskunnassa.  

Tarvitsemme kauneutta. Todellinen kauneus pakenee euroja. Luonto, maisema, vanhat jugend-rakennukset tai muut harvinaiset rakennuskaunokaiset ja Kuhmon kamarimusiikki ovat mittaamattoman arvokkaita. Ne voidaan pilata, mutta niitä ei voi tyhjästä synnyttää. Jos tekemistä ohjaisi vain kannattavuus, Helsingin ihanat jugend-korttelit, Kuhmo-talo ja festivaalit olisivat jääneet tekemättä. 

Kirjoittaja arvelee Kuhmosta tulevan joskus todellinen hot-spot tungosta ja pakokaasuja vierastaville maailmankansalaisille. Tarina ilmestyi Kuhmolaiseen Pyhän Patrikin muistopäivänä eli Irlannin kansallispäivänä ja Director musices Arrigo Christian Blomin syntymäpäivänä.

Kiitos toimittaja Antero Komulaiselle, joka terävästi huomasi mojovan torifiban alkuperäisessä tekstissä: sotkin, minä ikuinen landepaukku, Senaatintorin ja Kauppatorin keskenään, vaikka molemmilla tallustelen silloin tällöin.