Puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Puolet
aviopareista ratkaisee siis ajan, rahan ja rakkauden käytön ongelmat liiton
jatkuessa. Avoeroprosentti on suurempi, myös toisen avioliiton solmineet
eroavat ensiliittoon sitoutuneita useammin.
Tuskin kukaan papin tai tuomarin eteen käppäillessään osaa kuvitella juuri
tämän suhteen päättyvän lusikoiden jakoon. Juttuutettuani monia eronneita vuosikymmenten
saatossa olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että korkeintaan muutama prosentti
eroista on ns turhia. Ihminen kasvaa, muuttuu koko elämän ajan, eikä välttämättä
aina parempaan suuntaan. Aiempien vuosisatojen tai -tuhanten liitotkaan eivät
olleet pitkäikäisiä, sillä usein taudit, nälkä, sodat ja päättymätön raadanta
tappoivat rakastetunkin elämänkumppanin.
Keskinäinen apeus ei riitä suhteen sisällöksi. Jos murheen
laaksoon on pysyvästi jumiuduttu, ero voi raikastaa koko elämän. Optimistina
uskon myös avioihmeisiin: joskus kulahtunut äijä tai muotonsa menettänyt muija
voi osoittautua yks kaks kerrassaan muhevaksi tapaukseksi, rakastua voi vaikka
kuinka monesti samaan ihmiseen. Parisuhdeleirit, yhteinen tekeminen ja
yksinkertaisesti hyvä käytös ja kohteliaisuus kumppania kohtaan ovat monen
kokemuksen mukaan saaneet suhdepuutarhan kukkimaan ja tuottamaan hedelmää. Ei
liene syytä heristellä moraalin teräväkyntistä sormea heillekään, jotka pysyvät
yhdessä vain taloudellisen tai vanhuuden turvan ja tottumuksen takia. Jokainen
seuratkoon tähteään.
Erotessa ei kannata tapella. Jälkikasvulle vanhempien sekä liiton että eron tai
sen jälkeisen ajan aikainen tappelus tekee hallaa. Käyttäytykää hyvin, lapsentehneet,
liitossa pysyvät ja etenkin eroavat. Lapset rakastavat molempia vanhempiaan,
koska tietävät saaneensa kummaltakin puolet geeneistään ja ottavat itseensä,
jos toista haukutaan tai toinen yritetään erottaa myös lapsesta.
Moni eronnut löytää erottuaan uuden kumppanin riittävästi parisuhdekoulua
käytyään. Uuden kumppanin löytäneille mainio Esko Valtaoja lainasi nimen
amerikkalaiselta kirjakauppiaalta, joka möi käytettyjä kirjoja sanalla
”reloved”, uudelleenrakastetut. Mitäpä muuta aikuinen omilla jaloillaan seisova
ihminen loppujen lopuksi kumppaniltaan kaipaa kuin rakkautta, vaikka sen
toisen, kolmannen tai neljännenkin kerran.
Kirjoittaja on ollut kerran onnellisesti naimissa ja on toisen kerran
onnellisesti naimisissa
Pakina julkaistiin Kuhmolaisessa sorsanmehtuun ja karhunpyynnin aloituspäivänä 2019
Yläkuvassa sota-ajan morsiuspuku, samanlaisessa avioitui äitini ja sittemmin myös minä, alakuvassa anonyymi selfiekepin kanssa liikkunut aasialaismorsiuspari Rovaniemen Arktikumissa keväällä 2018
