Ystävyyden ylistys

Ihminen on laumaeläin. Jo taaperot kaipaavat vertaisiaan. Koulukaverit saattavat jäädä elinikäisiksi ystäviksi, naapureitten tai harrastuskavereitten joukosta voi pompsahtaa se, jonka kanssa nauru maittaa, lenkillä askellus osuu samaan tahtiin ja jolle murheet voi purkaa. Oma elämänkumppani on monen paras ystävä, leskeytyminen tai yllättävä ero kovista kovin paikka. En usko vanhempien ja lasten väliseen ystävyyteen: pienelle ei tarvitse avautua, aikuisellekin äiti ja isä pysyvät vanhempina. Miesten ystävyys kukoistaa laumoissa, metsästysseurat ja joukkueurheilu tuovat tärkeitä kavereita.

Syvä ystävyys säilyy, vaikka välissä olisi valtameri. Olen sanomattoman kiitollinen ystäviltä saadusta tuesta, kritiikistä ja keskusteluista, naurunremakasta, yhteisistä retkistä ja aterioista. Ystävä on myös syli, johon saa sanattakin tulla, kun elämä murjoo. Ystävyys on ehdotonta solidaarisuutta ja toisen työn, elämän, jopa vaikeuksien kunnioittamista. Kaikkea ei pidä ystävältä sietää, tiedän sekä ystävyys- että rakkaussuhteiden päättyneen sopimattomaan käytökseen, tenttaamiseen, ylisuureen tarpeeseen olla oikeassa. Ystäviä jää matkan varrelle, kun opitaan tuntemaan paremmin ja kemia paljastuu oletettua valjummaksi. Sukupolvet ylittävä ystävyys on erityisen maukasta. Saan pohdittavaa eri-ikäisiltä ystäviltäni, 95-vuotiaalta entiseltä naapurilta, 84-vuotiaalta vauhdikkaalta serkultani ja akselilla Tromssa – Kuhmo – Kypros asuvilta 7 – 26 vuotta nuoremmilta kavereilta.
 
Nykyajan pikkutyttöjen umpinaisia parisuhteita matkivat tiiviit bestis-suhteet ovat minusta vaarallisia: joku saattaa jäädä ilman parasta kaveria, mikä altistaa kiusaamiselle. Tyttöjen kannattaa laumaantua tulevaa elämää ajatellen. Yksinäisyys voi hiipiä elämään jo pienenä, ja sinkkuuntuneena ja pienten perheitten aikana yksinäisyys on ongelma. Pohjoisen maaseudulla elää vielä lämmin naapurista välittämisen henki. Silti voinemme parantaa: voisimme välittää enemmän saman rapun tai kadun asukkaista tai yksin kotimökkiään lämpimänä pitävästä vanhuksesta. Se ei välttämättä merkitse ystävyyttä, ystävällisyyttäkin tarvitaan.

Lainaan mottoni Veikko Huoviselta: "Kirja on hyvä kaveri. Avattuna se on avoin jokaiselle, suljettuna se on hiljaa eikä häiritse..." 

Pakina ilmestyy lähiaikoina Kuhmolaisessa (julkaistu 2.4.2019, tieto lisätty päivää myöhemmin). Kuvassa tallustelen (selin) Helsingin kirjamessuilla bestikseni Maikon kanssa. Olimme menossa kuuntelemaan ystävääni kirjailija Aleksanteri Kovalaista. Kuvan otti tyttäreni Iiris Penttilä.
Bonusraitana kaikille innokkaille maailmanparantajaystävilleni Edu Kettusen Hopeaa ja helmiäistä
 https://www.youtube.com/watch?v=jpcDW2GkTnk , olkaa hyvä.