Viisikymmentäluvulla vanhoillisuus sekä kova työteko
rassasivat suomalaisia. Hyvään tulevaisuuteen uskottiin, hyveistä hienoin oli vaatimattomuus.
1960-luvulla koettiin Kennedyt, populaarimusiikin nousu sekä ajatusten
vapautuminen. 1970- ja 1980-luvuilla suomalaiset saivat yhtenäiskoulun ja
päivähoidon, 1980-luku toi vielä jupit ja itsekkyyden. Niitä seurasivat 1990-luvun
pankkikriisi sekä lama, jonka dynamiikkaa ja vahinkoja ei ole kunnolla
analysoitu. Tuoreet vuosikymmenet ovat olleet sekä kansainvälistymisen että
nurkkakuntaisuuden ja myös sosiaalisen median aikaa.
Itseapuopit kehottavat nyt keskittymään omaan itseen sekä hetkeen. Näen niissä jatkumon 1980-luvun itsekeskeisyydelle, mitä pönkittävät sosiaalisen median sekä itserakkautta että kateutta ruokkivat ja riippuvuutta synnyttävät algoritmit. Somen alkuajan pioneerit ovat julkisesti katuneet luomistyötään kuten esimerkiksi Facebookin ensimmäinen johtaja Sean Parker ja tykkäys-nappulan keksijä Justin Rosenstein. Trollaamiselle some on helppo nakki: aina saavutettavissa, vetoaa tunteisiin ja tilit ovat väärennettävissä. Jaettuja tietoja myydään ja ostetaan, Venäjän trollitehtaat ovat totta.
Toisaalta sosiaalinen media tukee organisaatioiden ja kansalaisryhmien viestintää, demokratisoi vaikuttamista, luo ystävyys- ja parisuhteita sekä helpottaa yhteydenpitoa. Kuulin liikuttavan amerikkalaistarinan: 14-vuotias ja toinen nuori ystävystyivät netissä. Jälkimmäinen oli masentunut, itsemurhan partaalla. Nelitoistavuotias nettiystävä, joka ei koskaan ollut tavannut toveriaan, ymmärsi hälyttää poliisit ystävänsä kotiin ja ihmishenki pelastui. - Lähi-Itään kotiorjiksi vietyjä on pelastettu somen avulla.
Mutta pahuus rehottaa somessa. Ajatukset edeltävät sanoja, sanat muokkaavat todellisuutta ja synnyttävät tekoja. Sosiaalinen media viritti v.2011 tussahtaneen arabikevään, on väline Venäjän ja Ukrainan välisen sodan propagandalle, toimi viestintäalustana Myanmarin etniselle vihanpidolle ja sen kautta ovat kulkeneet Filippiinien julman hallinnon viestit. Suomenkin kauheuksiin kuuluu nuorten huijaaminen namusetien, julmien raiskaajien uhreiksi, mikä nousi julkisuuteen Oulun tapauksissa.
”Hyväksikäyttö” sanana on älytön. Sillä tarkoitetaan kivuliasta pahoinpitelyä - se ei ole ”hyvää”, olipa tekijä ulkomailta tullut tai kotimainen ihmispeto. Kyse on ensinnäkin miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. Aivan yhtä tärkeä näkökulma on kasvatuksen ja kulttuurin merkitys. Oulun tapausten tekijät ovat tulleet Lähi-Idästä, missä naisia pidetään miehiä alempiarvoisena.
Sosiaalinen media haastaa journalisteja: toimittajien tulee pitäytyä totuudessa, mitä eivät kaikki somen lukemattomien tilien täyttäjät itseltään vaadi. Olemmeko valmiita maksamaan rehellisestä tiedosta, totuuteen pyrkimisestä? Annammeko sosiaalisen median viedä meitä kuin litran mittaa?
Itseapuopit kehottavat nyt keskittymään omaan itseen sekä hetkeen. Näen niissä jatkumon 1980-luvun itsekeskeisyydelle, mitä pönkittävät sosiaalisen median sekä itserakkautta että kateutta ruokkivat ja riippuvuutta synnyttävät algoritmit. Somen alkuajan pioneerit ovat julkisesti katuneet luomistyötään kuten esimerkiksi Facebookin ensimmäinen johtaja Sean Parker ja tykkäys-nappulan keksijä Justin Rosenstein. Trollaamiselle some on helppo nakki: aina saavutettavissa, vetoaa tunteisiin ja tilit ovat väärennettävissä. Jaettuja tietoja myydään ja ostetaan, Venäjän trollitehtaat ovat totta.
Toisaalta sosiaalinen media tukee organisaatioiden ja kansalaisryhmien viestintää, demokratisoi vaikuttamista, luo ystävyys- ja parisuhteita sekä helpottaa yhteydenpitoa. Kuulin liikuttavan amerikkalaistarinan: 14-vuotias ja toinen nuori ystävystyivät netissä. Jälkimmäinen oli masentunut, itsemurhan partaalla. Nelitoistavuotias nettiystävä, joka ei koskaan ollut tavannut toveriaan, ymmärsi hälyttää poliisit ystävänsä kotiin ja ihmishenki pelastui. - Lähi-Itään kotiorjiksi vietyjä on pelastettu somen avulla.
Mutta pahuus rehottaa somessa. Ajatukset edeltävät sanoja, sanat muokkaavat todellisuutta ja synnyttävät tekoja. Sosiaalinen media viritti v.2011 tussahtaneen arabikevään, on väline Venäjän ja Ukrainan välisen sodan propagandalle, toimi viestintäalustana Myanmarin etniselle vihanpidolle ja sen kautta ovat kulkeneet Filippiinien julman hallinnon viestit. Suomenkin kauheuksiin kuuluu nuorten huijaaminen namusetien, julmien raiskaajien uhreiksi, mikä nousi julkisuuteen Oulun tapauksissa.
”Hyväksikäyttö” sanana on älytön. Sillä tarkoitetaan kivuliasta pahoinpitelyä - se ei ole ”hyvää”, olipa tekijä ulkomailta tullut tai kotimainen ihmispeto. Kyse on ensinnäkin miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. Aivan yhtä tärkeä näkökulma on kasvatuksen ja kulttuurin merkitys. Oulun tapausten tekijät ovat tulleet Lähi-Idästä, missä naisia pidetään miehiä alempiarvoisena.
Sosiaalinen media haastaa journalisteja: toimittajien tulee pitäytyä totuudessa, mitä eivät kaikki somen lukemattomien tilien täyttäjät itseltään vaadi. Olemmeko valmiita maksamaan rehellisestä tiedosta, totuuteen pyrkimisestä? Annammeko sosiaalisen median viedä meitä kuin litran mittaa?
Voiko tekoälyyn perustuva digitaalinen kontrolli toimia
todellisena isona veljenä lukuisissa sovelluksissa seikkaileville nuorille
tunnistamalla houkuttelun ja vainoajien IP-osoitteet ja pysäyttämällä rikosta
edeltävät treffiaikeet? Vai onko ongelma toisaalla kuin netissä?
Digitaalinen maailma on karannut lainsäätäjiltä. Alustatalouden teknologiajättejä kiinnostaa eniten voitokas liiketoiminta, eivät pahuuden leviämisen seuraukset. Tuleeko niiltä vaatia lainsäädännöllä nyt koettua suurempaa vastuuta?
Eila Valtanen avasi Facebook-tilin v.2008 ja sulki sen v. 2018.
Blogi ilmestyy lähiaikoina Kuhmolaisessa. Bonusraitana jotakin saksankielen rakastajille, en tiedä miksi tämä vanha kunnon laulu tuli mieleen kirjoituksestani
https://www.youtube.com/watch?v=8Lz_qPvKCsg
Päivitys 26.2.2019: julkaistu Kuhmolaisessa 26.2.2019
Digitaalinen maailma on karannut lainsäätäjiltä. Alustatalouden teknologiajättejä kiinnostaa eniten voitokas liiketoiminta, eivät pahuuden leviämisen seuraukset. Tuleeko niiltä vaatia lainsäädännöllä nyt koettua suurempaa vastuuta?
Eila Valtanen avasi Facebook-tilin v.2008 ja sulki sen v. 2018.
Blogi ilmestyy lähiaikoina Kuhmolaisessa. Bonusraitana jotakin saksankielen rakastajille, en tiedä miksi tämä vanha kunnon laulu tuli mieleen kirjoituksestani
https://www.youtube.com/watch?v=8Lz_qPvKCsg
Päivitys 26.2.2019: julkaistu Kuhmolaisessa 26.2.2019
