Rukouksen voimasta

Tuskin koskaan unohdan taalannon aamuöistä kapsahtelua Vytouman luostarin pihalla, Tessalian laakson ylängöllä pohjoisessa Kreikassa vuosia sitten. Taalanto, lauta, jota kumisutetaan puunuijalla, kutsui nunnia päivän ensimmäiseen palvelukseen vuosikymmenten tuohustulen mustaamaan kirkkoon. Aamuaurinko antoi ymmärtää pian kiipeävänsä taivaalle, hiljaisuus oli rikkumaton, kunnes lukija aloitti siunauksillaan. Oivalsin tuossa luostaripalveluksessa nunnien päätoimen: he rukoilevat meidän kaikkien puolesta.

Olin matkustanut ystäväni Nunna Kristodulin johdolla pyhiinvaellukselle Jumalansynnyttäjän jalanjälkiä seuraamaan. Äiti Kristoduli palveli Kreikassa, Vytoumassa 27 vuotta ja on sen jälkeen asunut Lintulassa, Heinävedellä.  Jumalansynnyttäjälle, Neitsyt Marialle, on Pohjois-Kreikassa pyhitetty lukuisia kirkkoja ja luostareita. Oli herättävää tavata luostarielämää, enkelielämää eläviä nunnia. He tuntuivat vapautuneilta, iloisilta ja lempeiltä. Ehkä vapaus naisia rassaavista ulkonäkövaatimuksista ja elatuksen ja perhe-elämän huolista oli tehnyt hyvää tapaamilleni kreikattarille.

Kun ihmettelin metropoliitta Panteleimonille, piispalle ja vieremäläiselle dekkarikirjailijalle hyvää oloani Kreikan, Kyproksen, Valamon ja Lintulan luostareissa, hän kertoi hyvän olon johtuvan siitä, että luostareissa rukoillaan paljon. Jatkoin ihmettelyäni Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien kävijälle, metropoliitta, piispa, kulttuurintuntija Arsenille, joka suomensi rukousten olevan energiaa.

Aikamme sekularisoituu, maallistuu. Helsingissä vain puolet lapsista kastetaan. Moni kokee kirkon humpuukiksi tai turhaksi verottajaksi. Kirkot ovat tehneet virheitä kuten ihmisten yhteisöillä on taipumus tehdä. Kaltaiseni arvo-, mutta ei markkinaliberaali eläjä ei voi väittää perehtyneensä kirkolliskokousten julistuksiin ja kaanoneihin. Usko hyvyyden voimaan merkinnee pohjimmiltaan vapautta, armoa ja rakkautta. Rukoillessa kukaan ei tee pahaa. Vuorisaarnaan kiteytyy mielestäni kaikki olennainen. Suurten uskontojen ydinsanomat ovat hyvin lähellä toisiaan: ihmisarvon ja luonnon kunnioitus kantaa kohti parempaa tulevaisuutta. Mahtoiko Messias tarkoittaa humaaneja ateisteja, kun tuumi viimeisellä tuomiolla koettavan yllätyksiä.

Olen ortodoksi ja feministi ja rakastan körttivirsiä

Blogi on julkaistu Kuhmolaisen kolumnina 29.1.2019. Juha Itkonen pohti tuoreen Imagen kirja-arvostelussa Marko Annalan Paasto -kirjasta, ettei Jumala myy. Uskonnolliset teemat ovat Itkosen mielestä suorastaan radikaaleja. Ajattelen samoin. 

Kypsät nomadit

Kuhmo oli muutamana vuonna muuttovoittaja yli viisikymppisissä. Tutkimusta heidän motiiveistaan ei ole tehty, syitä voi arvella. Joukossa on kotipaikkakunnalleen tai puolison kotipaikkakunnalle palaajia, myös muualla maailmaan tulleita, elämäntyönsä tehneitä, metsästys-, kalastus- tai muuten vaan luontoihmisiä. Osa on vaurastunut yritystoimillaan niin, että on päättänyt omistaa loppuelämänsä eräelämälle. Matka Vantaalta kalalle kävi liian pitkäksi, tuumi muuan. Kuhmo-talon ympärivuotinen loistava tarjonta, kamarimusiikkifestivaalit, hyvä kirjasto, elokuvateatteri sekä Juminkeon toiminta lienevät myös motiiveja.

Tuttavapiirissäni on pariskuntia, joilla on kaksi tai jopa kolmekin kotia. Jokunen on kunnostanut kesäasuntonsa omakotitaloksi ja muuttanut sen käyttötarkoituksen kiinteistörekisteriin ja kirjansa aiemmalle lomailupaikkakunnalleen. Osa pendelöi viikonloppuisin satojen kilometrien ajomatkoja työn tai osa-aikatyön takia, osan työt kuten omani ovat usealla paikkakunnalla. Kypsään ikään ehtineet ihmiset lisääntyvät harvoin, ellei äijänköriläs valloita uutta nuorikkoa rinnalleen. Nämä ihmiset eivät kuluta paljon, mikä ei ilahduta kauppiaita, mutta voi olla hiilidioksidipäästöjen kannalta toivottavaa. Ostavat kyllä kaiken mahdollisen ihannepaikkakunnaltaan. Moni maksaisi mielellään veroja kahdelle paikkakunnalle, jos se olisi mahdollista.

Kypsillä nomadeilla, nykyajan paimentolaisilla lienee varallisuutta ja energiaa, joka näkyy vapaaehtoistoiminnassa. Tai sitten ei: paljon on ravitsevan erakkoudun valinneita, hiljaisuuden rakastajia. Nuoremmat nomadit ovat usein rakentajia, jotka ovat pysyneet kotipaikkakunnallaan – rakennustyö on keikkatyötä, kohteet vaihtuvat paikkakunnalta toiselle.   Arvelen, että maansisäinen tai jopa maiden välinen nomadismi saattaa kasvaa, ellei sitten liikkumista rajoiteta normein ilmastosyistä. Mitä kypsät nomadit ajattelevat? Kasvaako ilmiö ja tulisiko se ottaa huomioon yhteiskunnan normistossa?

Eila Valtanen on kuhmolainen nomadi, jonka autonrenkaat kääntyvät vain kohti pohjoista.

ps kirjoitus on julkaistu 8.1.2019 Kuhmolaisen kolumnina
ps ps kielikuvan vain pohjoiseen kääntyvistä autonrenkaista olen oppinut enontekiöläiseltä ystävältäni Kari Mikkolalta - vai lieneekö hänen autonsa ominaisuus tarttunut Lapin reisuilla omaani