Voiko viikossa muodostaa aidon kuvan kolmen sadan neliökilometrin saarivaltiosta, noin 415 000 asukkaan tihentymästä keskellä Välimerta. Uskoakseni ei. Muistiinpanoni ovat enintään vaikutelmia.
Matkustaminen on ollut minulle keino irrottaa aivot, keho ja mieli Suomen joskus kalseasta henkisestä ilmapiiristä. Matkustaminen on ristiriitaista: en haluaisi olla osa kasvavaa bisnestä, jonka vaikutus ilmastoon on eittämättä suuri. Onko aivojeni, kehoni ja mieleni hyvinvointi niin arvokasta, että kasvatan muutoin kohtalaisen pientä hiilijalanjälkeäni lentokoneen kyydissä.
Reissuiltani en ole juuri kuvia jakanut, koska matka on minulle äärimmäisen yksityinen, jakamaton asia, verrattavissa syvään musiikkielämykseen, jopa rakasteluun. Nolona muistan parinkin ystäväni ehdottaneen yhteistä matkaa - olen jättänyt vastaamatta, ehdottanut vaihtoehtoja. Tunnustan halajavani hiljaisuutta. Rakastan matkustaa yksin tai enintään hiljaisuuden helposti jakavien perheenjäsenten kanssa.
Välimeri on tullut minulle rakkaaksi historian ja sisareni kyproslais-suomalaisen perheen ansiosta. Liki kolmekymmentä vuotta olen mennyt Kyprokselle tai Kreikkaan patikoimaan, pulikoimaan, hiljentymään ja syömään rakastamaani Välimeren ruokaa. Lempipaikkojani ovat Kykkoon luostari Kyproksen Troodos-vuoristossa, pieni hotelli Korina Tassoksella, Zakynthos ja siskonmieheni kotikylä Lefkara, yksi maailman kauneimmista kylistä.
Maltalle minut sai lähtemään poikani Tapion työ. Tapio on työskennellyt siellä muutaman kuukauden. Peliteollisuus työllistää paitsi Tapion myös pienen saaren asukkaista peräti 12 000. Suomalaisia saarella asustaa Tapion arvion mukaan tuhansia. Yritysverotus on kevyttä, mikä lienee osasyy Maltan peräti + 7 % BKT:n kasvuun. Palkkaverotus on eurooppalaisittain kevyttä. Tosin huomasin Tapion maksavan veroja ja sosiaalimaksuja palkastaan suurin piirtein Suomen veroasteen verran.
Matkustaminen on ollut minulle keino irrottaa aivot, keho ja mieli Suomen joskus kalseasta henkisestä ilmapiiristä. Matkustaminen on ristiriitaista: en haluaisi olla osa kasvavaa bisnestä, jonka vaikutus ilmastoon on eittämättä suuri. Onko aivojeni, kehoni ja mieleni hyvinvointi niin arvokasta, että kasvatan muutoin kohtalaisen pientä hiilijalanjälkeäni lentokoneen kyydissä.
Reissuiltani en ole juuri kuvia jakanut, koska matka on minulle äärimmäisen yksityinen, jakamaton asia, verrattavissa syvään musiikkielämykseen, jopa rakasteluun. Nolona muistan parinkin ystäväni ehdottaneen yhteistä matkaa - olen jättänyt vastaamatta, ehdottanut vaihtoehtoja. Tunnustan halajavani hiljaisuutta. Rakastan matkustaa yksin tai enintään hiljaisuuden helposti jakavien perheenjäsenten kanssa.
Välimeri on tullut minulle rakkaaksi historian ja sisareni kyproslais-suomalaisen perheen ansiosta. Liki kolmekymmentä vuotta olen mennyt Kyprokselle tai Kreikkaan patikoimaan, pulikoimaan, hiljentymään ja syömään rakastamaani Välimeren ruokaa. Lempipaikkojani ovat Kykkoon luostari Kyproksen Troodos-vuoristossa, pieni hotelli Korina Tassoksella, Zakynthos ja siskonmieheni kotikylä Lefkara, yksi maailman kauneimmista kylistä.
Maltalle minut sai lähtemään poikani Tapion työ. Tapio on työskennellyt siellä muutaman kuukauden. Peliteollisuus työllistää paitsi Tapion myös pienen saaren asukkaista peräti 12 000. Suomalaisia saarella asustaa Tapion arvion mukaan tuhansia. Yritysverotus on kevyttä, mikä lienee osasyy Maltan peräti + 7 % BKT:n kasvuun. Palkkaverotus on eurooppalaisittain kevyttä. Tosin huomasin Tapion maksavan veroja ja sosiaalimaksuja palkastaan suurin piirtein Suomen veroasteen verran.
Viikon aikana kolusimme pääkaupungin, Il Beltin eli Valletan. Ortodoksikirkot olivat valitettavasti kiinni. Kirkoista rauhallisin oli Pyhän Fransiskus Assisilaisen kirkko. Saaren suojeluspyhän, Johannes Kastajan katedraali oli lähinnä Johanniittain ritarikunnan mauseleumi, prameudessaan luotaan työntävä.
Timo-Pekka Lehtipuu on tehnyt hyvän Maltan oppaan. Suosittelen. Johanniittain ritarikunta on vaikuttanut sekä saaren historiaan että kristinuskon ja markkinatalouden mielenkiintoiseen suhteeseen. Omat vapaamuurarimme taitavat tepsutella Maltan ritareitten jalanjäljissä. Nostan hattua maltalaisille: vuosituhansia jatkuneissa kansainvälisissä virtauksissa tai ehkä juuri niiden ansiosta he ovat säilyttäneet oman, arabiaa muistuttavan kielensä ja miellyttävän suhtautumisensa tulijoihin.
Kohdalleni osui vain hyvin kohteliaita maltalaisia. Yksi retken kohokohdista oli keskustelu 85-vuotiaan, viehättävän, älyltään säkenöivän naisen kanssa. Hän oli työskennellyt Ranskassa ja Englannissa ja palannut kotisaarelleen eläkepäivikseen. Hän ei ollut perustanut perhettä haluten säilyttää vapautensa. Nainen nauroi iloisesti kun muistelin Federico Fellinin kuolematonta rallatusta Naisten kaupungista: nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää. Nuoruutensa vanhaa, pientä idyllistä saarta hän kaipasi:"olimme kuin yhtä perhettä, viljelimme itse ruokamme." Rakentaminen vie karun maan maa-alaa, seitsemän prosentin kasvulla on hintansa.
Toinen kohokohta oli Joan Miron ja Pablo Picasson näyttely Suurmestarin palatsissa teemana Liha ja Henki. Näyttely on osa Picasso ja Välimeri -projektia, jossa 60 instituutiota tuovat esille kubismin luojan työtä. Miro, toinen 2000-luvun suuri espanjalainen, puolestaan käynnisti surrealismin. Olen aina rakastanut Picasson piirroksia. Niiden eläimellinen erotiikka kertoo porsastellen eläneen taiteilijan erotomaniasta - mutta viiva on kepeä. Kauneus asuu Picasson töissä rajuudesta huolimatta.
Kohokohdista tärkein oli tietenkin lapsukaiseni, kuopukseni Tapio, jonka luona majailimme ja jonka huomasin kukoistavan ja voivan hyvin. Tapio asuu Gzirassa, lähellä Sliemaa. Rannassa majailevat lähetystöt ja ökyveneet. Rannasta löytyi myös pari mukavaa, kohtuuhintaista ruokapaikkaa, Irreza ja Paparazzi, jonne käppäilimme usein. Söimme myös intialaisessa Maharadjassa sekä sisililaisessa 4Amicissa, jonka seitsemän sortin antipastot saivat meidät palaamaan: lohta, tonni- ja miekkakalaa, friteerattuja ja marinoituja mustekaloja, juustotäytteisiä munakoisoja ja kesäkurpitsoja, sisilialaisittain pikkelöityjä kasviksia, brusetasta puhumattakaan. Suosittelen.
Liikkuminen Maltalla on edullista ja julkinen liikenne toimii. Autoa en vuokraisi, sillä liikenne on kaoottista. Bussilla pääsee saaren joka kolkkaan, 1,50 € maksava lippu on voimassa kaksi tuntia ja vaihtokelpoinen. Puksuttelimme myös pienellä Captain Morganin Bahari-paatilla saaren ympäri. Bussilla tsekkasimme Golden Bayn hiekkarannan, ja sen reisun paras anti oli nähdä sisämaan viini-, purjo- ym vihannesviljelykset. Tapio opasti latamaan taxify.me -sovelluksen: älypuhelimella taksi tuli ja edullinen lasku meni suoraan pankkitililtä.
Malta on Euroopan historian vaikuttajia, siitä en kirjoita. Matkani muuan vahva sävy värittyi matkalukemisesta. Sain tutustuttavaksi ystäväni, kirjailija Aleksanteri Kovalaisen tuoreen käsikirjoituksen. Kirja tulee ilmestyessään herättämään keskustelua!
Malta voisi malttaa kohisevassa kasvussaan. En usko pienen saaren luonnonvarojen riittävyyteen. Mehiläishaukkojen turha ammuskelu ja pikkulintujen pyydystäminen eivät ole oikein. Valtio tosin tukee aurinkopaneelien rakentamista 400 euron tuella. Rachel Carsonin Äänetön kevät -kirjan ilmestymisestä on kulunut jo 56 vuotta, mutta me, ihmiskunta jatkamme törsäämistä. Ehkä tulevat polvet ovat viisaampia. Kasvulla on rajansa.
Timo-Pekka Lehtipuu on tehnyt hyvän Maltan oppaan. Suosittelen. Johanniittain ritarikunta on vaikuttanut sekä saaren historiaan että kristinuskon ja markkinatalouden mielenkiintoiseen suhteeseen. Omat vapaamuurarimme taitavat tepsutella Maltan ritareitten jalanjäljissä. Nostan hattua maltalaisille: vuosituhansia jatkuneissa kansainvälisissä virtauksissa tai ehkä juuri niiden ansiosta he ovat säilyttäneet oman, arabiaa muistuttavan kielensä ja miellyttävän suhtautumisensa tulijoihin.
Kohdalleni osui vain hyvin kohteliaita maltalaisia. Yksi retken kohokohdista oli keskustelu 85-vuotiaan, viehättävän, älyltään säkenöivän naisen kanssa. Hän oli työskennellyt Ranskassa ja Englannissa ja palannut kotisaarelleen eläkepäivikseen. Hän ei ollut perustanut perhettä haluten säilyttää vapautensa. Nainen nauroi iloisesti kun muistelin Federico Fellinin kuolematonta rallatusta Naisten kaupungista: nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää. Nuoruutensa vanhaa, pientä idyllistä saarta hän kaipasi:"olimme kuin yhtä perhettä, viljelimme itse ruokamme." Rakentaminen vie karun maan maa-alaa, seitsemän prosentin kasvulla on hintansa.
Toinen kohokohta oli Joan Miron ja Pablo Picasson näyttely Suurmestarin palatsissa teemana Liha ja Henki. Näyttely on osa Picasso ja Välimeri -projektia, jossa 60 instituutiota tuovat esille kubismin luojan työtä. Miro, toinen 2000-luvun suuri espanjalainen, puolestaan käynnisti surrealismin. Olen aina rakastanut Picasson piirroksia. Niiden eläimellinen erotiikka kertoo porsastellen eläneen taiteilijan erotomaniasta - mutta viiva on kepeä. Kauneus asuu Picasson töissä rajuudesta huolimatta.
Kohokohdista tärkein oli tietenkin lapsukaiseni, kuopukseni Tapio, jonka luona majailimme ja jonka huomasin kukoistavan ja voivan hyvin. Tapio asuu Gzirassa, lähellä Sliemaa. Rannassa majailevat lähetystöt ja ökyveneet. Rannasta löytyi myös pari mukavaa, kohtuuhintaista ruokapaikkaa, Irreza ja Paparazzi, jonne käppäilimme usein. Söimme myös intialaisessa Maharadjassa sekä sisililaisessa 4Amicissa, jonka seitsemän sortin antipastot saivat meidät palaamaan: lohta, tonni- ja miekkakalaa, friteerattuja ja marinoituja mustekaloja, juustotäytteisiä munakoisoja ja kesäkurpitsoja, sisilialaisittain pikkelöityjä kasviksia, brusetasta puhumattakaan. Suosittelen.
Liikkuminen Maltalla on edullista ja julkinen liikenne toimii. Autoa en vuokraisi, sillä liikenne on kaoottista. Bussilla pääsee saaren joka kolkkaan, 1,50 € maksava lippu on voimassa kaksi tuntia ja vaihtokelpoinen. Puksuttelimme myös pienellä Captain Morganin Bahari-paatilla saaren ympäri. Bussilla tsekkasimme Golden Bayn hiekkarannan, ja sen reisun paras anti oli nähdä sisämaan viini-, purjo- ym vihannesviljelykset. Tapio opasti latamaan taxify.me -sovelluksen: älypuhelimella taksi tuli ja edullinen lasku meni suoraan pankkitililtä.
Malta on Euroopan historian vaikuttajia, siitä en kirjoita. Matkani muuan vahva sävy värittyi matkalukemisesta. Sain tutustuttavaksi ystäväni, kirjailija Aleksanteri Kovalaisen tuoreen käsikirjoituksen. Kirja tulee ilmestyessään herättämään keskustelua!
Malta voisi malttaa kohisevassa kasvussaan. En usko pienen saaren luonnonvarojen riittävyyteen. Mehiläishaukkojen turha ammuskelu ja pikkulintujen pyydystäminen eivät ole oikein. Valtio tosin tukee aurinkopaneelien rakentamista 400 euron tuella. Rachel Carsonin Äänetön kevät -kirjan ilmestymisestä on kulunut jo 56 vuotta, mutta me, ihmiskunta jatkamme törsäämistä. Ehkä tulevat polvet ovat viisaampia. Kasvulla on rajansa.
