Virkamiehen ylistys

Tiedän uhmaavani kotoisia mielipidepoliiseja, sillä olen virkamies. Rakas ystäväni tuhisi hiljan jonkin mitättömän epäkohdan havaittuaan, että tämäkin on varmaan virkamiehen keksintö.  Hei haloo, puhisin: olen virkamies enkä töikseni ole keksinyt ensimmäistäkään pykälää eikä missioni ole hankaloittaa kenenkään elämää. Pykälät, ohjeistus syntyvät enimmäkseen Arkadian mäellä, kulloinkin vallitsevan poliittisen suhdanteen voimin.

Olen elänyt seitsemänkymmentäluvun, jolloin yrittäjät olivat riistäjiä elleivät peräti itsestään perkeleestä. Kajaanin vappumarssin banderoll julisti Kajaani –yhtiön ja Kainuun Sanomat Kainuun monopoleiksi. Yhtiön tehtaan piiput ovat lakanneet tupruttelemasta, Kainarin toivon selviytyvän printtimedian ahdingosta.

Ajat ovat kellahtaneet aivan toiseen äärilaitaan. Virkamiehestä on tullut kirosana, en silti usko pienten yrittäjienkään vielä päässeen ahdingostaan. Suuret jylläävät, markkinat puhuvat ja euro johtaa arvoja. Pelkään pahoin, että EK ja kansainväliset suuret yritykset ovat huomattavasti taitavampia lobbareita esimerkiksi ministeriöittemme työryhmissä kuin pienet yritykset. Kuitenkin 98 % vuosien 2001-2011 uusista yritystyöpaikoista on syntynyt nimenomaan pieniin yrityksiin.  

Vierastan nykyisen pääministerimme tapaa lähestyä jokaista tehtyä poliittista linjausta markkinavoimien näkökulmasta. Arvoisa herra Stubb, politiikkoja tai demokratiaa ei ylipäätänsä tarvittaisi, jos markkinavoimat hoitaisivat kaiken, kuten tuottamattoman päiväkotityön, vanhusten hoidon, kalliin erityissairaanhoidon tai valtuustojen kokousbyrokratian. Vai voisiko olla, että näiden ihmisarvoiseen elämään tehtyjen investointien arvoa ei osata tai  haluta vieläkään arvioida.

Voisiko totuus löytyä jostakin välimailta? Jokaisessa ammattikunnassa on luonnollisesti laiskoja, tyhmiä ja ahneita.  Julkisen sektorin ja yksityisen sektorin työjakoa voidaan ja tulee kehittää, sen soisi tapahtuvan kuitenkin myös virkakunnan osaamista hyödyntämällä.

Omat kokemukseni virkamiehistä sekä kolmen jo aikuistuneen lapsen äitinä että metsänhoitajana ja kaupunginjohtajana ovat myönteisiä. Olen tavannut asiakaspalveluhenkisiä, sitkeitä, koko kansan etua ajattelevia ja pienellä palkalla puurtavia työmuurahaisia, jotka hymyilevät sisäänpäin nykyajan virkamieslällätykselle. Koska heille työn merkitys on kirkas kuin syksyn sinitaivas: virkamies on kansan palvelija.  

Rovaniemen silloisen maalaiskunnan neuvoloitten ja Nivan ala-asteen väki olivat kerrassaan kivoja virkamiehiä.  Olen niin huima, että kiitän muutamia tuoreimpia tapauksia nimeltä: Sotkamon Salmelan koulu rehtori Pekka Tölli on mainio mies luotsaamassa koulua, samaten olivat jo eläköityneet Ari Kontro Sotkamon lukiolta, Aila Flöjt Kuhmon Kontion koululla ja Onni Heikkinen Tuupalan yläkoululla.

Metsäkeskuksessa töitä tehdessä vakuuttauduin ainakin silloisen Maa- ja metsätalousministeriön taidoista.  No, nykymenosta en ole pitänyt, mutta onneksi uusi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo osoitti oitis virkamiestaitonsa koko kansan palvelijana ja pysäytti esimerkiksi täysin typerän valtion maiden myynnin.

Paltamon kunnanjohtaja Arto Laurikaista fiksumpaa ja pienen kunnan ehtoja paremmin ymmärtävää ihmistä saa hakea. Kainuun ely-keskuksen Pasi Loukasmäki on ollut upea tsemppari puuyrittäjille ja Kuhmon Woodpolikselle. Ilman hänen energiaansa tuskin olisi saavutettu sitä, mistä nyt iloitsemme, esimerkiksi Suomen ensimmäistä CLT-tehdasta. Valtionvarainministeriön kunta-asiantuntijat Päivi Laajala, Katja Palonen ja Teemu Eriksson tietävät, mitä kuntalainen, asukas, suomalainen tarvitsee. 
Kaikkia pyyteettömiä viisaita en pysty luettelemaan.  Lähetänpä siis lämpimät kiitokset kaikille suomalaisille virkamiehille, joita ei korruptio kiinnosta,  EK heiluttele tai jatkuva puistelu lannista.